tiistai 31. tammikuuta 2012

K-Y-L-M-Ä

Tammikuun viimeistä viedään ja on muuten kylmä! Siinä vaiheessa, kun mittari näyttää yli 25 astetta pakkasta, niin lupaan pyhästi, etten enää edes ajattele meneväni ulos ilman toppahousuja. Tänä aamuna oli yhtä tuskaa istahtaa auton penkille, kun mittari näytti -23 astetta, vaikken minä kuitenkaan mitenkään kevyesti ollut pukeutunut tänäänkään. Olo oli lähinnä kuin lumiukolla. Palelevalla lumiukolla.

Neule: Lahja pikkusiskolta, farkut: H&M, t-paita: H&M

Luojan kiitos omistan joustavia farkkuja - näillä keleillä ei todellakaan tee mieli temmeltää pelkät legginsit jalassa, vaikka niitä sitten olisikin useampi kerros. Tuo kyseinen neuletunika, jonka sain pikkusiskoltani joululahjaksi, alkaa olla kohta varmaan jo loppuun kulutettu. Se on niin uskomattoman rento, ei purista yhtään mistään ja on sen verran löysä, että sinne mahtuu kevyesti vaatetta allekin useampi kerros, jos on tarvis. Tässäkin siis kolme paitaa päällekäin.

Tämä on myös niin pitkä, että lämpimämmillä keleillä saattoi hyvin käyttää pelkkiä legginsejä ja säärystimiä tämän seurana, eikä tarvinnut pelätä äässin vilahtelevan kaikelle kansalle.

Toivon todella, että vaatekaappini vaatteista edes suurin osa joustaa sen verran, että pärjään niiden kanssa koko raskauden, pelkkä ajatuskin jostain äitiysvaatteiden hankkimisesta inhottaa, hankkia nyt uusia vaatteita puoleksi vuodeksi! Melko kookas alkaa tuo maha kyllä jo olla, ja osa vaatteista on vatsan kohdalta jäänyt auttamatta pieniksi, mutta onneksi on vielä näitä joustavia ja vatsan kohdalta löysiäkin yksilöitä jokunen. Siinä vaiheessa, jos ei enää mikään mene päälle, linnoittaudun todennäköisesti sisätiloihin ja pukeudun kylpytakkiin synnytykseen saakka...

Takki: ikivanha eikä mitään muistikuvaa, mistä, Lapaset: muutaman vuoden takainen synttärilahja äidiltä, kaulahuivi: kirpputori, pipo: Cybershop

Tuon ulkopukeutumiseni rakensinkin sitten ihan puhtaasti sille linjalle, että enemmän on enemmän ja mitä paksumpi, sen parempi. Tuolla viritelmällä pää ei juuri kääntynyt sivulta toiselle, mutta eipä se haitannut.

Vaunujen hakureissun ja kauppareissun lisäksi tämä päivä on kulunut lähinnä hionta puuhissa. Päätin kokeilla, saisinko vielä jotain säädyllistä aikaan eräästä törkyrumasta hyllyköstä, jos hion ja maalaan sen uudelleen. Saa nähdä, tuleeko siitäkään ikinä valmista, mutta onpahan joka tapauksessa jotain puuhaa ja käsillä tekemisen meininkiä, kävi miten kävi. :)

Kauppareissulla nappasin myös mukaani muutaman sellaisen jutun, joita olen tässä jo pidemmän aikaa himoinnut: vesimelonia ja katkarapuja. Vesimelonin söin kertalaakista hyvällä ruokahalulla, aloin kärsiä pahoinvoinnista, enkä voi enää kuvitellakaan syöväni yhtä ainutta katkarapua. Että sillä lailla tänään.

Vaunut

Voi tätä onnen päivää! Eilen jo sivulauseessa hieman vihjailinkin, mitä tämä päivä saattaa tuoda tullessaan, mutten aivan kaikkea uskaltanut vielä paljastaa - tuntui olevan liian hyvää ollakseen totta, mutta tottahan se kuitenkin oli. Bongasin nimittäin eilen Tori.fi:stä Carenan käytetyt yhdistelmävaunut. Tarkempi malli lienee tämä Free-malli.


Ja mikäs tässä sitten oli se paras osa? Vaunut ovat aivan uudenveroisessa kunnossa, kangas ja kaikki muutkin osat täysin ehjät ja toimivat moitteettomasti. Ja hinta? 50 euroa. Hykertelen tätä varmasti lapsen syntymään saakka. Jestas, että voi käydä tuuri, että sattuu löytämään jotain näin hyvälaatuista ja näin edullista!

Suurin osa Tori.fi:n käytetyistä yhdistelmävaunuista kun olivat huonompikuntoisia ja huomattavasti kalliimpia - harva olisi lähtenyt alle 200 eurolla. Näitä Carenan samantyyppisiä vaunuja myydään uutena tällä hetkellä noin 200-300 eurolla, ainakin minun pikaisen tutkimukseni mukaan.


Yksi erittäin hyvä puoli näissä on myös se, että nämä ovat todella kevyet työntää ja kääntää ja kaikki toiminnot ovat muutenkin erittäin helppoja, jotta jopa minäkin ne kykenen tekemään. Esimerkiksi vaunujen kokoonlaittaminen ja takaisin pystyttäminen käy helposti, samoin heittoaisan puolen vaihto, sekä vaunujen muutos vaunuista rattaiksi.


Ja tulipa ne käyttöominaisuudetkin testattua ihan heti, kun molemmat katit ponkaisivat vaunuihin sisälle tekemään oman tutkimusmatkansa ja koekäyttönsä. Parempi kai niiden on nyt purkaa uteliaisuutensa vaunuja kohtaan kuin sitten, kun niissä on vauva sisällä, vaikka tuskin noille silloin hirveästi aukeaa paikkoja liittyä salamatkustajiksi, kun ulkonahan noita käytetään eikä sisällä.


Sen lisäksi, että nuo ovat helppokäyttöiset ja edulliset, on minulle suuri plussa myös se, että ne ovat edes jotakuinkin tyylikkäät. Ihan susirumia rattaita olisi kurjaa työnnellä pitkin kyliä. :/

Tietenkin nyt, kun on tehnyt ensimmäisen oikeasti isomman hankinnan lasta varten (niitä muutamia vaatteita ei lasketa isoiksi hankinnoiksi), soimaa pienen pieni ääni päässä, että mitä jos sittenkin oli vielä liian aikaista, jos kuitenkin rakenneultrassa paljastuu jotain kamalaa... Ehkä ei kannattaisi ikinä nuolaista ennen kuin tipahtaa... Mutta toisaalta, eihän sitä kannata myöskään maalailla piruja seinille, eihän?

maanantai 30. tammikuuta 2012

Ekoilua

Huhhuh, viime postaukset ovat olleet jo aikaisemmin kirjoitettuja, jotka olen vain käynyt julkaisemassa, koska muuten ei ole oikein ollut aikaa koneella istuskella.

Lauantaiksi suunniteltu remontti ei oikein ottanutkaan tuulta siipiensä alle. Miehen hankkima, ja myyjän eritoten kyseiseen hommaan suosittelema, paneelilakka ei toiminut alkuunkaan niin kuin oli tarkoitus ja näin ollen jäi sitten katonmaalaushommat tyystin tekemättä. Lopputulos muistutti enemmän erikeepper-sotkua kuin vaaleaa puuta... -.-'

Koska katonmaalaushommat peruuntuivat, piti totta kai keksiä jotain korvaavaa aktiviteettia ja ystäväperhe tuli hätiin ja pelasti meidät yökyläilyllään. Kyllä riitti menoa ja meininkiä, kun kolme miestä juhlii viikonloppua, yksi puolitoistavuotias miehenalku tutkii nurkkia, koira temmeltää puukapuloiden kanssa ja kissat hytisevät kauhuissaan yläkerran piiloissaan. Niin ja kaksi raskaana olevaa naista...

Tänään olenkin sitten kärsinyt kylmästä (-23 astetta pakkasta ei hirveästi naurattanut aamulla, kun hyppäsi seitsemän jälkeen jääkylmään autoon....), kärsinyt päänsärystä, yrittänyt siivoilla viikonlopun jälkiä, bongannut loistavan löydön netin kätköistä ja sopinut ajan tarkempaan tutkiskeluun huomiselle, iloinnut siitä, että yksi moottoripyörän raato lähti vihdoinkin pois autotallistamme, kun kaveri sen kävi ostamassa ja noutamassa pois, ja päättänyt ruveta panostamaan entisestään ympäristöystävällisyyteen sekä muutoinkin luonnollisuuteen kosmetiikan ja muiden kodin kemikaalien suhteen.

Niinpä tein tänään ensimmäistä kertaa elämässäni tilauksen Hyvinvoinnin Tavarataloon, jota Mungolifen Annakin on kovasti hehkuttanut toimivaksi ja hyväksi nettiputiikiksi.



1. Ecover Astianpesuaine Greippi & Vihreä tee, 3,90 €
Saman sarjan jotain toista käsitiskiainetta minulla on aiemmin ollutkin, mutta nyt päätin kokeilla tällä tuoksuyhdistelmällä - rakastan greipin tuoksua! Olen muutenkin kovasti hyvien tuoksujen perään erilaisissa kemikaaleissa, mutta tässä ne eivät ärsytä käsiä lainkaan siihen malliin kuin monissa muissa aineissa.

2. Redecker pataharja, 4,90 €
Kasvikuituharjainen ekologinen pataharja. Tällaista en ole koskaan ennen kokeillut, mutta toivon todella, että tämä toimii! Monesti jää kattilan pohjaan jotain likaa, mitä ei tiskiharjalla tahdo saada millään pois, ja toivon tästä apua siihen ongelmaan.

3. Attitude tahranpoistoaine -suihke, 5,90 €
Tahranpoistoaineet ovat monesti sellaista myrkkyä, että ihan hirvittää käyttääkin niitä. Tämä ei sen sijaan sisällä synteettisiä väriaineita eikä hajusteita, ei siis pitäisi ärsyttää ihoakaan, jos tätä sattuu kankaaseen pesun jälkeen jäämään.

4. Sante Organic Aloe & Sitruuna nestesaippua, 5,90 €
Ekologinen ja eläintestaamaton käsisaippua pumppupullossa.

5. Luffa kasvojenpesutyyny, 3,90 €
100 % luonnonkuituinen kasvojenpesutyyny, joka pesun yhteydessä mm. vilkastuttaa verenkiertoa ja kuorii kuollutta ihosolukkoa.

6. Najel hohkakivi, 4,90 €
Minulla on kantapäät aina ihan toivottoman kuivat ja niitä on tosissaan raspattava usein. Monet markettien jalkaraspeista vaan ovat todella huonolaatuisia ja käyttökelvottomia jo muutaman käyttökerran jälkeen, joten ajattelin kokeilla, miten homma sujuu luonnollisella menetelmällä.

7. Sante goji power suihkugeeli, 6,90 €
Vihdoin alkaa varastoihini kerääntyneet suihkugeeliputelit olla loppuun käytettyjä ja pääsen siirtymään ekologiseen ja eläintestaamattomaan suihkugeeliin. En edes muista, koska olisin viimeksi joutunut itse suihkugeelin ostamaan, sen verran paljon niitä on tullut lahjoina ja tuotetestauksina yms.


Lasipurkkeja

Minä olen oppinut hyötykäyttämään erilaisia lasipurnukoita muuhunkin tarkoitukseen kuin miehen tuhkakupeiksi (en voi sietää niitä avonaisia versioita, jotka haisevat nokkaan aina ohi kulkiessa). Joulun aikaahan meillä oli koristellut jouluoksat eteisen pöydällä yhdessä lasipurnukassa. Kyseisen purnukan vapauduttua joulutehtävistään, asetin lankakeräni siihen.


Korkea lasipurkki on lankojen säilytykseen siitäkin hurjan kätevä, että tuolta kahden pitkäkyntisen on huomattavasti vaikeampi noukkia keriä leluikseen kuin laakeasta korista. Tuossa vieressä on nähtävillä myös tämän hetken neulontaprojektini: kaulahuivi, jonka olen ainakin alustavasti ajatellut antaa joululahjaksi mieheni veljelle. Kerrankin ajoissa vai mitä?!


Keittiövälineiden säilytyksessä lasipurkit ovat oivallisia; vapautuu laatikkotilaa ihan kaikkeen muuhun, ja tuossa ne ovat aina vieläpä ihan käden ulottuvilla kokkailuja harrastaessa. Ja tämäkin yksilö varsin edullinen sisustushankinta: kyseessä kun on muistaakseni punajuurikippo. ;)


Kuva edellisestä asunnostamme.

Ja tietenkin niissä on myös hyvä säilyttää kaikenmoisia kuivia ruoka-aineita, kuten jauhoja. :)

Viimeisessä kuvassa olevat lasipurnukat olen saanut äidiltäni, joka oli muistaakseni saanut ne omalta äidiltään, eli ei siis mitään ihan uusinta tuotantoa ole. Viimeisessä kuvassa ihan pienesti näkyvä, ja täälläkin esillä oleva purnukka on puolestaan Ikeasta.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Lettukestit

Kokeilin muutama viikko sitten Nelliinan vaatehuoneesta löytämääni rahkalettuohjetta. Ensin tarjosin lettuja miehelleni iltapalaksi ja seuraavana päivänä sattuikin niin sopivasti, että eräs vilja-allergikko pistäytyi seurueineen meillä kylässä ja lopusta taikinasta paistelin sitten heille letut - ja kaikki upposi hyvällä ruokahalulla! Lisukkeena tarjosin kermavaahtoa ja omenahilloa. Ja teetä, tietenkin. ^^


Jauhoina käytin ainoastaan mantelijauhoja, ja hetken aikaa kesti, ennen kuin löysin sopivan kuumuuden pannulle ja muutenkin oikean systeemin, millä sain letut pysymään kasassa ja edes kutakuinkin muodossaan. Alkuun tuli lähinnä lettukokkelia...




Tee tarjoillaan totta kai tästä ihastuttavasta teepannusta, jonka olen saanut vuosia sitten isosiskoltani joululahjaksi. Että voikin joku astia olla niin minun näköiseni! Ja tästä tarjoiltuna tee maistuukin ihan eri hyvältä. ;)

lauantai 28. tammikuuta 2012

Tästä se lähtee!

No niin, taas jatkuu remonttipuuhat meilläkin. Arvaattekos, minkälaisesta hommasta on tällä kertaa kyse, seuraavien kuvien perusteella? :)


Tässä kuvassa näkyy remontin kohdekin pienesti. Ja totta kai herra työnjohtaja. ;)

Ja siinä itse työvälineet! Onpa kutkuttavan jännitävää - mitähän tästä vielä tulee! :)

Hyvää lauantaita ihan jokaiselle! ^^

perjantai 27. tammikuuta 2012

Alkuraskauden tunnelmia

Raskauteni on nyt edennyt viikolle 14 ja ajattelin hieman kertoilla kokemuksiani ja tuntemuksiani ensimmäisen raskauteni ensimmäisiltä viikoilta.

Aloin epäillä raskauden mahdollisuutta luonnollisesti siinä vaiheessa, kun kuukautiseni olivat myöhässä siitä huolimatta, että olin usean päivän ajan kokenut kuukautiskipumaisia alavatsapoltteita. Jostain syystä olin jo melkein sataprosenttisen varma raskaudestani ennen kuin sain edes tulosta (kävin antamassa näytteen terveyskeskuksen laboratorioon; en uskaltanut luottaa apteekkien raskaustesteihin, vaikka ne kuulemma ihan hyviä ovatkin), ja jostain kummasta myös mieheni oli osannut uumoilla asiaa jo paljon aiemminkin.

Mieheni oli tuona päivänä iltavuorossa ja tuli kotiin vasta kymmeneltä, ja kuinkas sopivasti sattuikaan, että Big Brotherissa, jota katselimme, oli menossa jakso, jossa Janican piti teeskennellä olevansa raskaana. Aloittelin sitten asiani aikalailla siihen malliin, että "tämä saattaa nyt kuulostaa hieman kornilta äskeisen jälkeen, mutta...". Ja korniltahan se toki kuulostikin, mutta mieheni reaktio oli rauhallinen "Niin olin vähän jo arvellutkin". Siinä ei paljoa dramatiikka ollut (toisin kuin myöhemmin puhelussa isosiskolleni, joka oli ratketa liitoksistaan kuultuaan...).

Alkuun olin totta kai hieman hämilläni, hyvä, kun ymmärsin neuvolaan soittaa, mutta onneksi rakas ystäväni siskonsa kanssa ottivat asiakseen valaista minua jokaisesta pienestä yksityiskohdastakin, mikä vain voi raskauteen tai lapsen saamiseen ylipäätään liittyä. Samainen ystäväni soitti minulle päivää ennen neuvolaa muistuttaakseen minua, etten hermostu, jos neuvolassa yritetään kuunnella sydänääniä ja niitä ei kuulukaan, koska niitä ei yleensä niin aikaisessa vaiheessa kuulu; omasta kokemuksestaan hän osasi ennakoida, että siinä tilanteessa, jos ne äänet eivät kuulu, ei myöskään hoitajan rauhoittelut aina paljoa auta, kun paniikki siitä, onko kaikki sittenkään kunnossa, on jo päässyt valloilleen.



Minun neuvolakäyntini sujui kuitenkin mallikkaasti, ja sydänäänetkin kuuluivat oikein vahvoina ja saivat tulevan äidin sädehtimään kuin Naantalin aurinko vielä monta päivää neuvolan jälkeenkin. Ja kun ensimmäinen neuvolakäynti oli takanapäin, alkoi muutkin asiat hieman selkiytyä, eikä kaikki tuntunut enää yhdeltä suurelta sekamelskalta, josta ei voi mitenkään saada mitään tolkkua.

Tunnepuolella ensimmäiset viikot olivat yhtä vuoristorataa. Kiihdyin nollasta sataan ja se sata harvemmin oli sillä positiivisella puolella. Monta päivää meni sohvannurkassa itkien elämän kurjuutta ja ennen kaikkea sitä, että minulla on edessä jotain, mitä olen aina elämältäni halunnut, enkä kykene iloitsemaan siitä. Syytin miestäni siitä, ettei lapsi kiinnosta häntä lainkaan, ettei hän oikeastaan enää edes rakasta minua ja minä päädyn katkeraksi yksinhuoltajaksi, joka ei katkeruudeltaan kykene/jaksa/halua tarjota lapselleen kaikkea sitä hyvää, mitä joskus oli ajatellut. Välillä itkin sitä, ettei meillä ollut pihavaloja.

Joulun jälkeen lähdin Turkuun tapaamaan sukulaisiani ja ystäviäni (edelleen siinä mielentilassa, ettei miestä kiinnosta tuleva lapsemme vähääkään), ja tammikuun alussa palatessani takaisin kotiin, tuntuivat tunnekuohutkin tasaantuneen ja rauha ja todellisuus palanneen perheeseemme. Vaikka itkupotkuraivarit ovatkin toistaiseksi taakse jäänyttä aikaa (*koputtaa puuta*), herkässä mielentilassa olen edelleen.

Tammikuussa oli myös ensimmäinen ultrakäyntini. Odotushuoneessa sain itkeskellä sitä, kun paikalle saapui selkeästi alkoholisoitunut, ja silläkin hetkellä humalassa ollut, äiti, ja se näky vaivaa minua edelleen toisinaan, olenhan itsekin alkoholistiperheestä lähtöisin, ja sen vuoksi jo pienenä uuteen kotiin sijoitettu. Ultrassa oli kuitenkin kaikki hyvin; tuntui ihmeelliseltä nähdä pieni ihmisen alku, oma lapsi, jo ennen sen syntymää. Siinä vaiheessa, kun pienokainen heilautti kättään aivan kuin vilkuttaakseen äidilleen, oli kyyneliä aivan turha enää koittaa pidättää. Siinä hetkessä kaikki muuttuivat viimeistään aivan todellisuudeksi.



Yhtenä päivänä vilkaisin erehdyksissäni ohjelmaa adoptioon annetusta pojasta ja hänen tapaamisestaan biologisen äitinsä kanssa. Virhe. Iso virhe, jos ei halua itkeä hysteeristä "elämä on niin julmaa, voi tuotakin poikaparkaa ja äitiparkaa ja kaikkiparkoja!" -itkua vielä senkin jälkeen, että kanavaa on vaihdettu jo aikoja sitten ja silmät särkevät niin paljon, ettei tiedä, miten niiden kanssa olisi. Ja tämäkin kohtaus lähti noin kolmen minuutin ohjelman katsomisen jälkeen, äidin leuan muodosta ja hieman surullisesta äänensävystä, vaikka käsittääkseni ohjelman ydinajatus taisikin olla ihan myönteinen.

Olen myös alkanut ajatella asioita laajemmin, useammasta näkökulmasta ja kokenut hellyyttä ja rakkautta milloin mitäkin kohtaan. Yleensä kaikkea mahdollista. Viime viikot ovatkin menneet melkoisessa hyvänolon tunteessa, jonka soisin kyllä jatkuvan ihan loputtomuuksiin!

Tunnekuohujen lisäksi olen "saanut" tutustua närästykseen. Aiemmin en edes tiennyt, mitä se on, mutta nyt voinkin viisastuneena kertoa niille, jotka eivät yhäkään tiedä, mitä se on, että kyseessä on aivan helvetillinen vatsanpolte koko vatsan alueelta, jonka aikana ei oikein kykene muuta kuin vaikeroimaan ja kiroamaan sitä puolikasta kahvikupillista, joka taisi sittenkin olla liikaa. Tai kiroamaan vielä enemmän siinä tilanteessa, kun ei edes tiedä, mistä närästys ylipäätään johtuu.



Alavatsakivuista kerroinkin jo tuolla heti alkuun, ne onneksi hellittivät aika nopeasti ensimmäisten viikkojen aikana, eivätkä muutenkaan olleet mitään järin kovia (terveisin nainen, joka on koko elämänsä kärsinyt sellaisista menkkakivuista, että taju pois - ei paljoa tuollaiset pikkunipistelyt enää tunnu). Suuremmilta pahoinvoinneiltakin olen onnekseni välttynyt, viimeistään siinä vaiheessa, kun ymmärsin pienten ja säännöllisten aterioiden elintärkeyden. Kiitän onneani, ettei minulla ole samanlaisia kokemuksia kuin ystävälläni, joka oksensi järjestäin jokaikinen päivä koko yhdeksän kuukauden ajan (ja jaksoi minulle silti hehkuttaa, että "muista nauttia raskaudesta, se on hienoa aikaa!" Saanko kysyä, voiko yhdeksän kuukauden oksentelusta oikeasti löytää jotain hienoa?! Tuon elämänasenteen ainakin huolisin itselleni ihan heti, kiitos.)

Joidenkin ruoka-aineiden olen huomannut kuvottavan minua, ja uusia tulee melkein päivittäin, mutta ei mitään sellaista kuitenkaan, ettenkö ilmankin pärjäisi. Esimerkiksi yhdeksän kuukautta ilman jäätelöä voi olla ihan hyväkin asia (edelleen kuvottaa pelkkä ajatuskin jäätelön syömisestä). Hajuaistini on myöskin terävöitynyt, tai ainakin luulen niin. Syynäsin jääkaappimmekin melkein suurennuslasilla läpi, kun olin aivan varma, että se haisee metsälle, jonka ajattelin puolestaan johtuvan siitä, että siellä on jotain pilaantunutta (anoppinikin, jonka hajuaisiti on yleensä kaikista tarkin, kävi haistelemassa jääkaappia ja toteamassa, ettei siellä haise yhtään mikään).

Joka tapauksessa ainakin toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin ja pieniä pahoinvointeja lukuunottamatta olokin on pääsääntöisesti hyvä.

torstai 26. tammikuuta 2012

Untuvaista

Kuten olen aiemminkin maininnut, makuuhuoneemme on edelleen yksi jämähuonekalujen kokoelmahuone, mitään tolkkua ei ole oikein missään, emmekä ole juurikaan edes ehtineet panostaa koko huoneeseen. Pieniä ideanpoikasia minulla sinne kuitenkin jo on, mm. ison mukavan nojatuolin haluan ehdottomasti yhteen nurkkaan. Ajattelin kuitenkin muutamia kuvatuksia tuosta räpsiä teillekin - on siellä kuitenkin muutamia kivojakin juttuja. Eikä ikkunasta kauniisti tulvivaa kevätaurinkoa voinut millään olla käyttämättä hyväkseen!

Pehmoinen untuvatäkkien täyttämä sänky on kissojenkin suosikkilepopaikka.

Lakanoina meillä on tällä hetkellä H&M:ltä aikoinaan hankkimani ihana pitsikuvioinen setti, joka kuuluu yksiin suosikkeihini (heti tämän musta-valkoraidallisen setin jälkeen). Päiväpeiton virkaa toimittaa parisängyn valkoinen untuvatäkki - aivan ihanan lämmin ja pehmoinen!

  
Tänään ohjelmassa olisi kylpyhuoneen ja saunan siivoaminen, jota itse asiassa jo hyvällä tahdilla aloittelinkin, kunnes sattui pieni takapakki. Suihkun lattiakaivo on vetänyt viime aikoina melko huonosti ja ajattelin sen nyt puhdistaa samalla kertaa. Ensin kaikki näytti olevan ok, mutta yhtäkkiä kaivosta pulppusi hirveällä voimalla mustaa, nukkaista, vettä. Pesukoneen likavesiputki oli siis yhdistetty lattiakaivoon. 


Minä en ole putkiasentaja enkä tiedä tai ymmärrä vähääkään siitä, mihin tuommoiset putket kannattaisi tai pitäisi liittää - toisin kuin tämän talon rakentaja, joka oli nimenomaan LVI-asentaja ammatiltaan, MUTTA. Minä olen siivousneurootikko, joka ei tosissaan tykkää siitä, että saa "kuravettä" päällensä yrittäessään aukoa lattiakaivoa! Arvatkaa, lensivätkö vihreät ylisuuret siivoushanskani vauhdilla nurkkaan ja yksi kiukkuinen akka ovet paukkuen pois kylpyhuoneesta ärräpäitä sihisten. Kyllä. 


Ilmeisesti tuo nimenomainen lattiakaivo pitää sitten vaan ihan säännöllisesti käsitellä putkenavaajalla, koska puolipurkkia sitä myrkkyä ei riittänyt normalisoimaan vedenkulkua, ja jos koko kaivo täyttyy joka tapauksessa nukalla joka kerta, kun pyykkikonetta käyttää, en oikein näe asialle muuta vaihtoehtoa enää.





Tämä makuuhuoneen hapsulamppu on lattiamallia, mutta samantyylisiä meillä on monessa huoneessa kattovalaisimina. Makuuhuoneeseen tämä sopii, ja nimenomaan lattiavalaisimena, mutta kattolamput odottavat kyllä vaihtoa, ne menevät hiukan yli minun makuni. Muutenkin tämän talon kattolamput ovat sitä luokkaa, etten yhtäkään hyväksy pysyväksi ratkaisuksi. Nekin, kuten vähän kaikki muukin täällä, on hankittu halvimmalla, millä on löydetty, eikä esteettisyys sitten ihan ainakaan minun silmääni hivele. Ja olihan se tyylikin silloin vuosikymmeniä sitten hieman eri kuin tänä päivänä. Minä kaipaan kirkasta valkoista ja kaunista muotoilua.




Sängynpäädyn penkkiä koristaa pikkusiskon tuoma inttinalle tulevalle kummilapselleen. Se on jotenkin hirmuisen valloittava, ja tulee kyllä aina muistuttamaan antajastaan - pikkusiskoni käy nimittäin armeijaa parhaillaan.




Penkin alta löytyvät lehtipinot. Sisustus- ja muotilehtiä pääosassa. Siskon lahjaksi tilaamaa Elleä on aina mukava lueskella sängyssä ennen nukahtamista - ja joskus aamullakin, kahvikupposen kera, ennen kuin ryhtyy päivän oikeisiin puuhiin. :)




Avonaisesta räppänästä tulee ihanat raikkaat pakkaspäivän tuoksut ulkoa. Tällaiset aurinkoiset päivät saavat minut aivan jo tuntemaan kevään tulon, vaikka mittari näyttääkin kahtatoista pakkasastetta. Luulenpa, että pian saa alkaa laittaa jo kevättä kotiinkin, eikö teistäkin? :)


Nyt minä lähden suorittamaan loppuun aloittamani operaation kylpyhuoneen ja saunan pesusta, saisin senkin vihdoin pois päiväjärjestyksestä - tällä erää.

Oikein aurinkoista ja reipasta pakkaspäivää kaikille!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kauraomenapaistosta

Olen nyt viime päivät yrittänyt kovasti tehdä niitä rästissä roikkuneita siivoushommia, jotta pääsisin viikonloppuna vihdoin sutimaan hieman maalia pintaan! Tai jos en nyt itse sutimaan, niin ainakin kannustamaan miehen maalaushommia (minä en kuulemma saa kiivetä tikkaille).

Eilen aloitin työhuoneen siivousta (taas...) ja sain jopa yhden vaatekaapin ja yhden hyllykön kokonaan tyhjennettyä ja kiikutettua tavarat oikealle omistajalleen, mieheni siskolle. Voi sitä riemun määrää, kun se kassiarmeija tuosta eteisestä lähti. <3 Lienee turhaa edes mainita, että homma on edelleen totaalisen kesken ja vaikka sainkin paikkoja hieman tyhjennettyä, en ole kuitenkaan mitään saanut vielä järjestettyä sillä saralla, enkä tänään ole jaksanut (taas....) edes avata kyseisen huoneen ovea. Se vain tuntuu niin mahdottomalta operaatiolta, joka vaatii todennäköisesti aivan hirveitä ponnisteluja ja lukemattomia työtunteja, ennen kuin se edes näyttää ylipäätään huoneelta eikä varastolta. Ja minä idiootti menin vannomaan, että yhdenkään maalipurkin kansi ei aukea, ennen kuin kaikki rästihommat on tehty.....



Tänään olen puolestaan, välttääkseni työhuonetta, silittänyt hirvittävän pinon lakanoita, verhoja ja keittiöpyyhkeitä. sekin on kyllä kumma, miten kaikki tuommoiset silitettävät pyykit kasaantuu aina samaan kertaan, ja vaikka silitänkin pyykkiä noin kerran viikossa (sellaisia pöytäliinan ja mattojen silittämisiä ei lasketa nyt tähän), aina sitä silittämistä tuntuu riittävän. No joo, osasyyllinen tämän kertaiseen silitysvuoreen lienee anopin yökyläily ja samaan aikaan suorittamani meidän sängyn lakanoiden vaihto. Mutta, nyt se on tehty!

Makuuhuoneen sain myös vihdoin siivottua ihan kunnolla. Siinäkin on ollut yksi ikuisuusprojekti, kun sielläkin paljon sellaista tavaraa, joka ei alkujaan edes kuulu meille, eikä niille oikein tahtonut löytyä mitään järkevää paikkaa. Ylipäätään koko makuuhuone on sellainen, että sen laittaminen vaatii sitten jossain vaiheessa (nyt ei jaksa edes ajatella) oikein kunnon suunnittelun, että siitä saa toimivan. Nyt se on lähinnä muutaman jämähuonekalun kokoelmahuone.


Vaikka olenkin suurimman osan näistäkin hommista tehnyt lähinnä sillä asenteella, että pakko ne nyt on tehdä, vaikka kiinnostus on täysin nollassa, on se tunne, kun saa jonkun homman vedettyä omalta tehtävälistaltaan yli, melkoisen kutkuttava ja voimaa antava. Minähän olen tosiaan ihminen, jolla on lista tehtynä ihan joka lähtöön, ja things to do -lista on oma ehdoton suosikkini kaikista listoista. <3__<3

Kokonaisen kahden homman suoritettuani päätin myös hieman hemmotella itseäni ja tekaisin kauraomenapaistosta; on sitten miehellekin jotain iltapalan tynkää tarjottavana, kun raukka pääsee vasta puoliltaöin töistä kotiin. Ja minä tietenkin hyvänä avovaimona lupasin odottaa hänen kotiin paluutaan ja rehellisesti sanottuna, kolmen tunnin päiväunista huolimatta, väsymys painaisi silmäluomissa jo sen verran, etten ollenkaan pistäisi pahakseni, vaikka pääsisinkin ihanan, vastatuuletetun, untavapeittoni alle ummistamaan silmiäni... Mutta enhän minä raaski nukkumaan laittaa, kun se on toiselle niin tärkeää, että yhdessä nautitaan vielä iltatee ennen nukkumaan menoa ja yhdessä sitten käydään nukkumaankin. Mies soitti ihan varmistussoitonkin jo, että olenhan minä vielä hereillä ja odotanhan minä hänen kotiin tuloaan. :')

Kauraomenapaistoksen tein tällä ohjeella. Kermavaahtoon laitoin mausteeksi hieman vaniljasokeria.

Viime päivät on kyllä ollut kummaa väsymystä ilmassa, en millään meinaa selvitä päivästä ilman parin tunnin päiväunia, vaikka yölläkin nukkuisin ihan hyvin. Tuleepahan nukuttua sitten varastoon, jos lapsukainen ei sattuisikaan olemaan kovin hyväuninen. ;)

tiistai 24. tammikuuta 2012

Raskaustesti

TääValssi -blogissa oli Vauva-lehden raskaustesti ja ajattelin sen itsekin tehdä aikani kuluksi (= välttääkseni työhuoneen siivoamista/verhojen silittämistä).

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa. 
En, kyllä minä pyrin syömään mahdollisimman terveellisesti ja olen makeaakin syönyt jopa tavallista vähemmän. Tavallliset karkit sun muut olen korvannut runsaalla hedelmien syömisellä. :)


Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin. 
Höpsistä, aamu ei edelleenkään lähde käyntiin ilman sitä kahvikupillista. Tietenkään en juo sitä enää läheskään yhtä paljon kuin ennen, mutta harvoin kahvi saa minut voimaan pahoin tai oksentamaan, vaikka välillä toki niinkin.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
No en varsinaisesti. Nukun kyllä enemmän kuin aiemmin ja päiväunetkin melkein päivittäin, mutta sen ajan, kun olen hereillä, olen kyllä kuin elohiiri, joka mennäviipottaa ympäriinsä.



Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta. Kaikkea on ollut. 
Voi kyllä!

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Hahahaha, en valitettavasti. Se tunne, kun juoksee rappusia ylös ja toteaa kaikkien paikkojen oikein hyllyvän tahdissa, ei varsinaisesti kovin seksikkäältä tunnu.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
No juu, painoin ennen raskautta 46 kg, nyt paino oli jo huimat 50,5 kg. ;) Noin neljä kiloa on siis painoa tullut lisää.

Hyvä äiti imettää pitkään.
Kaikki vaan eivät pysty imettämään. Jotkut lapset ovat allergisia äitinsä maidolle, joillakin ei tule maitoa ollenkaan... Eiköhän se ole niin, että se imettää, ken pystyy, ja muille on sitten onneksi vaihtoehtoja olemassa. Kenenkään äidin hyvyyttä tai huonoutta sillä ei varmasti voida mitata, kuinka kauan imettää vai imettääkö ollenkaan.

Olen suunnitellut synnytykseni.
No en tosiaan! Niin kauan kun minä ja lapsi selvitään hengissä ja hyvässä kunnossa siitä operaatiosta, on minulle aika pitkälti sama, millä tavoin se tapahtuu.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Mannapuuroa ja tulppaaneja

Eilen jännitettiin presidentin vaalien ääntenlaskentaa ja vaikka minun ykkössuosikkini ei toiselle kierrokselle yltänytkään, en olisi voinut olla iloisempi Haaviston saavutettua toisen sijan ja paikan toisella kierroksella. ^^

Tänään olen kärsinyt taas jopa poikkeuksellisesta pahoinvoinnista - ja minulle kun sanottiin, että toisella kolmanneksella helpottaa - minullahan ne pahoinvoinnit vasta alkoivat! Päivä on siis mennyt aika raukeissa tunnelmissa, mitään kovin ihmeellistä en ole jaksanut/viitsinyt tehdä.

Aamun aloitin kuitenkin itselleni täysin ennenkuulumattomalla tavalla: puurolla ja kiisselillä! Ikinä ennen en ole mannapuuroa edes tehnyt, mutta eilen kaappeja siivoillessani hoksasin mannasuurimopussin jämän, jonka ajattelin käyttää loppuun.

Mannapuuroa ja mustaherukkakiisseliä.

Viime kerrasta, kun olen mannapuuroa syönyt, on vierähtänyt jo useita vuosia, ja yllätyin oikein, miten hyvää se onkaan! Mieskin oli aivan tohkeissaan, kun alakertaan tultuaan huomasi minut puuronkeittopuuhissa; meistä ei ole kumpikaan koskaan ollut mitenkään puuroihmisiä, eikä mieheni ole ikinä ainakaan nähnyt minun keittävän puuroa (ei sillä, että olisin sitä koko elämäni aikana hirveästi harrastanutkaan, ehkä kerran-kaksi?). Kummasti se puuro vaan maistui kummallekin ja mies esitti pienen toiveenkin, että kyseistä herkkua saisi olla aamiaiseksi toistekin. :)

Harmikseni jouduin kuitenkin kohtaamaan jälleen yhden asian, jota en ruoanlaitossa hallitse. Minulla on kaksi ruoka-ainetta, jotka saavat minut normaalisti hylkäämään reseptin kuin reseptin, mutta tänään päätin yrittää uhmata toista niistä: perunajauhoja. Kiisselin tekeminen perunajauhoja käyttäen on... no. Sanotaanko että muutama mutka matkassa oli, mutta ainakaan mieheni ei lopputuloksesta huomannut ollenkaan, ettei emäntä hallitse perunajauhoja juurikaan... Ehkä minä vielä opin!

Toinen ainesosa; liivate. Whiuuuh.... Ja sitten ruoka, jota en vain osaa tehdä pilaamatta sitä; ruskeakastike. Mieheni on aivan virtuoosi sen tekemisessä ja jälleen tänään sain oppitunnin sen tekemiseen, joten ehkä siitäkin jonain päivänä vielä tulee ihan syötävää.


Varmaan jokaisessa seuraamassani blogissa on vilahdellut jo tulppaaneja ja tänään kaupapreissulla päätin, että nyt on minunkin aika saada oma kimppuni. Muutamassa kaupassa piti käydä, ennen kuin kimppu löytyi, mutta löytyihän se kuitenkin vihdoin! Kyllä ne tuoreet kukat vaan kummasti piristävät mieltä ja kohottavat ilmettä. :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Leppoisa sunnuntai

Anoppini oli meillä viime yön kylässä ja olipa mukava herätä, kun joku jo reippaana kantoi puita sisään leivinuunin lämmittämistä varten ja kolasi lumia pihalta, kun minä vasta könysin erittäin huonosti nukutun yön jäljiltä alakertaan mielessäni pelkästään kahvikupillinen, jota ilman en selviäisi tuntiakaan.

Siinä vaiheessa, kun mieheni sanoi valmistavansa lounaan tälle päivälle, aloin tuntea itseni jo lähes hyödyttömäksi. Koska vältyin ruoanlaitolta, päätin käyttää ajan hyödykseni ja leipoa pitkästä aikaa.

Punaherukkapiirakka murotaikinalla.

Tein marjapiirakan, johon täysin poikkeuksellisesti laitoin punaherukkaa. Jostain syystä mieheni on kantanut sitä autotallin pakastimesta hirveät määrät sisäpakastimeemme, eikä se varsinaisesti ole sellainen marja, joka ihan hirvittävää tahtia kuluisi. Niinpä tuhlasin niitä sitten oikein reilulla kädellä piirakkaan, mikä olikin lopulta ihan hyvä idea; kirpeät punaherukat sopivat todella hyvin ylimakean murotaikinan kaveriksi! Ja mikä parasta; taas on sisäpakastimessa tilaa niille vähän maukkaammille marjoille. ;)

Mun oli tarkoitus tänään pitää täysin sellainen päivä, etten siivoa lainkaan (tietenkin perus keittiön yms. siivousta lukuunottamatta), koska olen nyt niin monena päivänä käyttänyt lähes kaikki hereilläolotuntini siihen, että olen siivonnut. Suunnitelmissa oli siis ottaa rennosti; lueskella hieman blogeja, neuloa kaulahuivia ja kenties askarrella muutama ystävänpäiväkortti.

Ja tulos: muutaman blogin lukaisin kyllä läpi, mutta keskeneräiseen kaulahuiviin en ole kajonnut sormellanikaan ja askarteluhuoneeseen en ole vilkaissutkaan.... Sen sijaan olen esimerkiksi kolunnut ja siivonnut keittiön kaappeja...... Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi, näköjään....


Kuiva-ainekaapin järjestelyinnostus sai alkunsa oikeastaan muutamasta tyhjentyneestä lasipurnukasta, joille minun piti sitten tietenkin heti keksi uutta täyttöä ja näin sain taas hieman lisätilaa kaappiin ja hyvän syyn puhdistaa se läpikotaisin. Huh, edelleen on joulusta jäljellä jos jonkinmoista herkkua; pipareita, marmeladia, glögiä, teetä... No, onneksi niissä on pitkä säilyvyys ja menevät vielä vaikka ensi joulunakin. :)


Muutamat jo avatut pähkinäpussit ja yhden avatun piparipaketin tyhjensin kulhoihin ruokapöydälle, josko ne siitä tulisi napsittua helpommin parempiin suihin, kun kaapista niitä tulee niin huonosti lähdettyä kaivamaan.


Olen myös käyttänyt aikaani harvinaisen tehokkaasti raaputtamalla kynsillä lasipurkkien etikettejä pois, jotta sain purkit uusiokäyttöön. Jostain syystä minun makuni pelkistetyn ja "tyhjän" sisustuksen suhteen on alkanut viime aikoina hiipua ja yhä enemmän olen alkanut jättää asioita esille; pöydille ja hyllyille; sen sijaan, että laittaisin ne visusti piiloon laatikoiden ja kaapinovien taakse, kuten aiemmin tein aina. Otinhan keittiöstäkin jopa yhdet kaapinovet kokonaan pois!

Osasyyllinen saattaa toki olla myös se, että olen alkanut kokea kaappitilaamme käyvän ahtaaksi. En tiedä, kuvittelenko vain, vai olikohan meillä kuitenkin vanhassa asunnossamme enemmän kaappeja kuin täällä.... No, joka tapauksessa nuo kauhat sun muut sekoittimet pääsivät keittiön työtasolle näkösälle, jotta sain yhden laatikon tyhjennettyä muuta käyttöä varten.


Laatikkotilaa tarvitsin siis keittiötekstiileille ja kynttilöille. Kynttilävarastot ovatkin joulun jälkeen hyvin päässeet ehtymään; pianhan sitä kehtaa jo alkaa hankkia hieman keväisempiä kynttilöitäkin, kun on taas vanhat käytetty pois alta!


Eilisen kodinhoitohuoneen siivouksen yhteydessä löysin tuollaisen kivan värisen räsymaton - raukka oli pudonnut pyykkikoneen taakse ja huomasin sen vasta, kun mies kävi konetta minulle siirtämässä, jotta sain sen takaa pölyt imuroitua. Pyykkikoneen ja silityslaudan kautta mattosuloisuus päätyi rappustasanteellemme traakkipuun kaveriksi. Oliverkin tykästyi "uuteen" mattoon heti ensisilmäyksellä. ;)

Huh, taitaa olla niin, että meikäläinen tekee melkein mitä tahansa välttääkseen ne muutamat jo hyvän tovin tehtävälistalla roikkuneet asiat; askarteluhuoneen siivous, makuuhuoneen siivous, kylpyhuoneen ja saunan pesu... Täytyykin pitää huoli, että ensi viikolla nuo tulevat taatusti tehtyä, vaikka en sitten mitään muuta koko viikolla tekisikään!

Mutta seuraavaksi tämä neiti lähtee miehen ja kaverin kanssa pizzalle (kyllä mua nyt hemmotellaan, kun en ole vielä kertaakaan tänään laittanut ruokaa!).

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

lauantai 21. tammikuuta 2012

Lisää keittiöhankintoja

Kävimme ystäväni kanssa tuossa yksi päivä Säästökuopassa tarkoituksenamme ostaa ihan vain omega 3 -kapseleita, jotka sopivat raskaana oleville, mutta tietäähän sen, mitä käy, kun kaksi raskaana olevaa naista lähtee ostoksille!Äkkiä sitä onkin kärryllinen tavaraa mukana, kun alkaa tehdä mieli vähän sitä ja tätä ja vauvanvaateosasto ja kodinosasto tulee syynättyä läpi millimetritarkkuudella. ;)

Mutta, minä hillitsin itseni! Hedelmätiskillä oli hankaluuksia, mutta se nyt ei ketään haittaa, vaikka jokunen pussi niitä herkkuja lähteekin mukaan; olen nykyisin koukussa mm. itse puristettuun sitrusmehuun; appelsiinia ja greippiä reilusti, eikä taatusti ole lisättyä sokeria tai säilöntäaineita! Kyllä aamu lähtee mukavasti käyntiin. :) Sitrushedelmien lisäksi tällä hetkellä suuressa kulutuksessa ovat mm. kiivit ja tummat viinirypäleet.


Täytyy myöntää, etteivät ne ostokset ihan pelkästään hedelmiä sisältäneet (yksi suklaalevykin eksyi ostoskärryyn....), vaan kodinosastolta lähti myös muutama juttu matkaan. Joskin täytyy jo etukäteen sanoa, että olin jo ennalta päättänyt, että katson kyseisen kaupan patakinnasvalikoiman siltä varalta, että sieltä joku kelpo yksilö löytyy.


Ja löytyihän sieltä! Meillä on tähän asti ollut vain yhdet patakintaat, joten niiden peseminen on pitänyt ajoittaa aina niin, että tietää, ettei niitä hetkeen tarvitse. Ja likaisenahan ne ovat sitten valtaosan ajasta olleet, koska esimerkiksi ruoanlaittoa leivinuunissa on aivan turha edes kuvitella likaamatta patakintaita nokeen. ja siinäpä olikin samalla yksi vaatimus, jonka uusille kintaille asetin; ne eivät saa olla valkoiset, vaan mahdollisimman tummat, jottei noki yms. näy aivan heti. Nämähän olivat siis aivan täydellisen väriset sitä ajatellen! :)


Patakintaiden lisäksi ostin vielä keittiöpyyhkeen, jonka ystäväni hyllystä bongasi ja huomautti sen sopivan täydellisesti meidän keittiömme tyyliin, ja niinhän se kyllä sopiikin! Keittiöpyyhkeitä ei voi koskaan olla liikaa, ja nyt, kun olen viime aikoina saanut hankittua muutamia uusia, voisinkin käydä tuon varastoni läpi ja heittää niitä kuluneimpia ja kellastuneimpia yksilöitä kokonaan likarättiosastolle. Täytyy nimittäin myöntää, etteivät kaikki ole enää ihan mallikunnossa, vaan vuosien käytön jälkeen melko kulahtaneita.... :D

perjantai 20. tammikuuta 2012

Burgundy Rose

Tilasin muistaakseni sunnuntaina Burgundy Roselta muutamat pienet jutut kotiini ja eilen sitten saapui tekstiviesti, että paketti on noudettavissa. Aivan ihastuttavan nopeaa ja hyvää toimintaa! Rehellisin mielin voin siis ainakin tämän yhden käyttökokemukseni perusteella suositella kyseistä nettiputiikkin, itse ainakin arvostan ripeyttä tilausten toimittamisessa melkoisesti. :)

Sen lisäksi, että toimitus on nopeaa ja palvelu muutenkin hyvää, on valikoimakin sellainen, että saa minut ainakin entisestään sormet ristissä toivomaan sitä lottovoittoa (vaikka en edelleenkään lottoa...) - ei niinkään, että tuotteet olisivat mitenkään ylihintaisia, vaan lähinnä siitä syystä, ettei valikoimassa ole montaakaan tuotetta, joita en riemusta kiljahdellen omaankin kotiini huolisi silmänräpäyksessä. Jos maalaisromanttinen tyyli uppoaa sisustuksesta, niin suosittelen lämpimästi ainakin tutustumaan kyseisen kaupan valikoimaan.

Vilkaistaanpa sitten niitä minun hankintojani.


Ihastuttava seinäkello, hintaan 15,90 €. Tämän paikka on vielä hieman auki. Aluksi tälle suunnittelemani paikka ei sitten käynytkään, koska seinä on siinä kohtaa niin huonossa kunnossa, että sille on ensin aivan pakko tehdä jotain, ennen kuin siihen voi laittaa mitään uutta. Kello oli kuitenkin ehdottomasti pakollinen hankinta, koska talomme ainoa kello on niin toivottoman ruma, että ensisilmäyksestä lähtien olen odottanut hetkeä päästäkseni eroon siitä.


Servettitelinettä olen myöskin jo pitkään kaivannut keittiööni, ja sellainen löytyi - 50 % alesta, hintaan 7,45 €. Tuo nyt ei varsinaisesti mikään elintärkeä ostos ollut, mutta minä tykkään siitä, että yksityiskohdatkin on kotona tarkkaan mietittyjä. Mieheni jaksaa aina kuittailla minulle näistä "tarpeellisista pikkuostoksistani" ja ylipäätään tästä nykyisestä kodin ehostusvimmastani, eikä enää ota oikein tosissaan minun ehdotuksiani kauppareissuista, vaan lähinnä nauraa ja ihmettelee, mitä minä mahdollisesti voisinkaan enää tarvita, kun onhan minulla jo servettiteline ja kaikki! Hänen mielestään esimerkiksi säilytyskori kissojen ruokia yms. varten ei ole laisinkaan tarpeellinen ostos, vaikka olen kuinka yrittänyt selittää, että yksi nätti iso kori mikron päällä olisi huimasti kauniimpi ja selkeämpi ratkaisu kuin se, että kaikki ruokapurkit yms. on näkyvillä siinä mikron päällä.

Joka tapauksessa, tällaisia pikkuhankintoja tällä kertaa! Vielä on muutama keittiöhankinta esittelemättä, mutta ne sitten toisella kertaa. :)

Kauluspaita-asua

Eilinen päivä lähti käyntiin työhaastattelulla ja sen kunniaksi piti ihan jopa muutama minuutti miettiä, mitä sitä laittaisi päälleen ja meikkiäkin tuli sutaistua pikkiriikkisen naamaan, harvinaista tällainen tälläytyminen näinä päivinä! :) Normaalistihan minä viipotan menemään verkkareissa/lenkkareissa ja jossain löysässä paidassa, kun muuten tuntuu, että kiristää ja puristaa joka suunnalta. Ja tämä kerta taisikin kyllä olla viimeinen kerta, kun laitan kauluspaidan päälleni ennen lapsen syntymää - hyvä, kun sain napit kunnolla vielä kiinni!
 Haastattelu oli itsessään varsin mielenkiintoinen, mutta siitä ei tässä vaiheessa kannata vielä hirveästi puhua, koska kyseistä yritystäkään ei ole vielä edes olemassa, joten kaikki on todellakin täysin auki.


Työhaastattelun lisäksi eilen tuli pitkästä aikaa pyörähdettyä rakkaan ystäväperheen luona ja oli kyllä piristävää päästä juttelemaan toisen raskaana olevan naisen kanssa, jolla lisäksi vielä on kokemusta jo yhdestä raskaudesta, synnytyksestä ja lapsen hoidosta. Ja perheen pikkuhurmuri nyt saa kestohymyn kenen tahansa kasvoille aina ja poikkeuksetta - vai voiko siinä muka olla heltymättä, kun toinen tulee heti eteiseen vastaan esittelemään uusia lelujaan, ja keittiössä könyää pienen pellavapäänsä syliini? :')

Kauluspaita: H&M, Neule: Seppälä, Housut: Vero Moda, Kaulakoru: Seppälä
Eilen saapui myös postissa eräs paketti, jonka olin jokin aika sitten tilannut, ja sen sisällön esittelen teille myöskin, jahka ehdin! Sen verram voin jo paljastaa, että liittyy voimistuneeseen pesänrakennusviettiini jollain tavoin. ;)

Pesänrakennusviettini näkyy ostosten lisäksi myös hirveässä hingussa siivota, puunata ja järjestää kotia koko ajan ja aina vain paremmin ja paremmin. Miehenikin tuskastui jo, kun illalla imuroin oikein viimeisen päälle koko alakerran ja enkös sitten aamulla täräyttänyt sen imurin ensitöikseni taas päälle. Hän alkoi jostain minulla vielä kesken olevasta hommasta vitsillä kuittailla ja minähän sitten avauduin oikein kunnolla siitä, että minä kuule siivoan täällä aamusta iltaan ja hyvä, kun mitään muuta enää teenkään kuin siivoan, johon tuo sitten totesi, että "Voi kuule, minä tiedän kyllä! Tuon samankin kohdan imuroit jo eilen varsin tehokkaasti ja nyt hinkkaat sitä taas". Joo no, tuleepahan puhdasta...


Piti vielä laittaa oikein erikseen kuva tuosta kaulakorusta, joka minulla kuvassa on. Kiistatta tämän hetken suosikkikaulakoruni, jonka sain isosiskoltani syntymäpäivälahjaksi. ^^

Tänään olenkin sitten heittänyt kaikki sohvatyynyt ja matot ulos nauttimaan raikkaasta pakkassäästä ja huomenna olisi sitten peittojen ja tyynyjen vuoro. Ohjelmassa olisi tänään vielä lattianpesun lisäksi ainakin yksien verhojen vaihto ja muutenkin pientä järjestelyä.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kesäkurpitsalasagne

Kesäkurpitsalasagne kuuluu meidän perheen suosikkiruokiin ja ajattelin jakaa reseptin teidänkin kanssanne nyt, kun vihdoin muistin kuvatakin tuon ruoan. ^^ Alkuperäinen ohje löytyy täältä.


1 ½ kesäkurpitsaa
400g jauhelihaa
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
½ pkt Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 tuore tomaatti ja hieman tomaattimurskaa
2,5 dl kermaa
Suolaa, mustapippuria
Tuoretta basilikaa silputtuna
Paprikajauhetta 
Sieniä
Juustoraastetta


- Höylää kesäkurpitsat pitkittäin juustohöylällä.
- Ruskista jauheliha ja pilko sipulit ja tomaatti. Sekoita muut ainekset jauhelihan joukkoon, lukuun ottamatta juustoraastetta.
- Lado uunivuokaan vuorotellen kastiketta ja kesäkurpitsasiivuja. Aloita ja lopeta kastikkeella.
- Ripottele päälle juustoraastetta.
- Paista uunissa 200 asteessa noin 30-45 minuuttia.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Näpertelyn iloa!

Tämän aamun aloitin muutamalla askarteluprojektilla, kun satuin appiukon vanhaa työhuonetta siivotessani törmäämään muutamaan vanhaan kirja-aarteeseen, joiden kellastuneet sivut suorastaan vaativat päästä askartelukäyttöön.

Vanhojen kirjojen viehätystä.

Etiketit pakasterasioihin.

Eilen tein niin ison kattilallisen jauhelihakeittoa, että sitä riitti ihan pakastimeen asti; harvinainen tilanne meillä.


Kyllä kelpaa laittaa keitot vastapestyyn pakastimeen, kun on oikein kunnon etiketit ja kaikki, eikä aina niitä maalarinteippisutaisuja. :)

Neilikkapurkin uusi ilme.

Löysin kaapin perältä joskus aiemmin jo jonkun vanhan pikakahvipurkin ja ajattelin, että moiselle saattaa joskus vielä löytyä jotain käyttöä. Tänään! Hieman kirjansivua, vintage kuvia ja pitsinauhaa (jonka pelastin rikkinäisestä roskiin menevästä ompelukorista, jota nauha oli joskus ennen muinoin ollut kaunistamassa), ja purnukasta tuli oikein sievä. Tai ainakin sievempi kuin mitä se ennen oli.


Vielä etiketti kanteen.


Muutamat tulitikkuaskitkin piti vielä koristella samaan syssyyn. Nykyisinhän meillä ei enää paljoa tulitikkuja tarvita, kun takan ja leivinuunin sytyttämistä varten mies hankki kaasusytyttimen, mikä kieltämättä onkin huomattavasti käytännöllisempi noissa hommissa. Mutta kynttilät voi sentään vielä sytyttää ihan noilla perinteisilläkin tikuilla!



Kynttiläalustan alla vilahtelee pienesti musta kaitaliina pöydällä. Kyseessä on itse asiassa paneeliverho, jonka monipuolisuuden hoksasin vasta tänään, kun heitin punaisen kaitaliinan pyykkikoriin ja sieltä ensi joulua odottamaan. Jotenkin tuntuu ontolta, jos pöydällä ei ole mitään liinaa tai vastaavaa, joten tuo pelasti tilanteen kyllä hyvin.

En vain pysty käsittämään, miten suoraan kaapista otettu verho voi olla niin rypyssä, ettei sitä ennen silittämistä viitsi katsella yhtään. Minullahan on tapana silittää kaikki liinavaatteet, verhot, pöytäliinat yms. tarkasti ennen kuin viikkaan ne kaappiin. Joku on tainnut erehdyksissä nykäistä tuon verhon alas kaapista ja laittaa sen sitten takaisin vähän miten sattuu... No, onneksi tuo nyt oli varsin pienitöinen silitettävä, ja olihan tuolla jo yksi aluslakanakin silitystään odottamassa, joten eipä se hukkaan mennyt sekään silitysraudan esille kaivaminen. :)

Nyt tämä neiti lähtee (jälleen) ainakin suunnittelemaan tuota askarteluhuoneen siivousta, josko tällä kertaa pääsisi jo hieman pidemmälle kyseisessä hommassa kuin pelkästään askartelemaan. Vaikka olisihan sitä yksi syntymäpäiväkorttikin tehtävänä.... ;)

Kaunista talvipäivää kaikille!