Kippoja ja kuppeja

Tänään sain tehtyä jotain, mitä olen suunnitellut tekeväni jo siitä saakka, kun muutimme tähän: siivosin keittiön rojukaapin, joka oli täynnä mieheni isän vanhoja papereita, kalentereita, valokuvia, yms. elintärkeää. Vihdoin, vihdoin, sain siis loputkin kipot ja kupit pois tiskikaapista! Jostain syystä astioiden säilyttäminen tiskikaapissa ei miellytä minua niin vähääkään: olen tottunut ihan kunnollisiin astiakaappeihin.

Samalla pesin nuo kaikki kaapit sisäpuoliltaan ja irroitin noista kahdesta reunakaapista ovet kokonaan. Tuli paljon avaramman ja mukavamman näköistä ja lisäksi pääsin edes kahdesta tosirumasta kaapinovesta eroon. Valitettavasti meillä ei tähän hätään ole varaa uusia noita kaapistoja, vaikka ne rumat, kuluneet ja vanhat ovatkin, mutta tällaisilla pikku jutuilla saa sentään edes hieman ilmettä kohotettua. :)

Niin ja sitten ihan vinkiksi muillekin: kun irroittaa kaapinovia, kannattaa ottaa joku kaveri pitelemään kiinni siitä irroitettavasta ovesta... Minä nimittäin kuvittelin, että hyvinhän se yhdellä ruuvilla pysyy, että nappaan kiinni sitten, kun alan sitä irroittamaan, mutta valitettavasti se ei ihan ollutkaan kaapissa itsessään kiinni oleva ruuvi ja koko hökötys rämähti lattialle hirveällä metelillä... Siinä oli sitten kaksi ihmistä ja kaksi kissaa lähellä sydänkohtausta, mutta mitäs pienistä - ainakaan kukaan ei jäänyt alle. Ja olisinhan se voinut olla minäkin, joka sieltä olisi tipahtanut, kuten mieheni säikähti kuullessaan rymähdyksen yläkertaan ja voin kertoa, että hän juoksi rappusetkin aikamoista vauhtia siinä kohtaa - varsinkin, kun minä en kuullut hänen kysymystään, jonka hän huusi yläkerrasta, että loukkasinko minä...

Lautaset olivat tuolla paikallaan jo ennen tämän päivän kaappiepisodiakin, osan ylähyllyn maljakoista ja kannuista vaan siirsin toiseen kaappiin, niin tämäkin näyttää ihan tyhjältä verraten siihen, mitä tämä oli ennen operaatiota!

Ja sitten se varsinainen päivän The operaatio! Näinkin pieneen tilaan mahtui yllättävän paljon turhaa rojua ja ihan sitä silkkaa likaakin, joten en osaa edes kuvailla, kuinka riemastunut olen nyt, kun kaappilla on todellinen tarkoitus ja sitä voi jopa esitelläkin!

Tähän samaan syssyyn voinkin esitellä muutamat joululahjat! Tuon Muumi -kannnun sain äidiltäni ja olen siitä aivan hyperiloinen - olen sitä jo pitkään itse kaupoissa katsellut, mutten millään ole raaskinut ostaa, ja nyt sen sitten kuitenkin sain, vaikken ollut edes pyytänyt! Täytyy myöntää, että kyllä se äiti vaan hoksaa, mistä tyttäret tykkäävät (saimme kaikki kolme tällaiset samanlaiset).

Tämä joulu oli muutenkin melko Muumi -painotteinen. Nämä Muumi -juomalasit sain isosiskoltani. Näiden lisäksi sain vielä kummitädiltä Haisuli -emalimukin, mutta se oli valitettavasti tiskikoneessa kuvaushetkellä.