Ensimmäiset hankinnat

Hei taas ja kaunista alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Vuoden ensimmäistä postausta viedään ja hieman se otti aikaa, että sain sen aloitettua, kun vasta perjantaina illalla puksuttelin junalla takaisin kotiin ja viikonloppu on mennyt kotia siivoillessa ja tavaroita purkaessa. Jälleen olen tehnyt kaksi havaintoa reissaamisestani.

1. Tavaramääräni moninkertaistuu aina kotiin päin tullessani. Nyt voi toki syyttä osaltaan joulua ja sitä, että olen ollut ilmeisen kiltti tai sitten sukulaiseni ovat vaan jotenkin hurahtaneita toisten lahjomiseen, mutta tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö noin muutenkaan. Aina joudun ryöstämään siskoltani repun tai pari jättimäisen urheilukassini ja lähinnä Ikean sinistä kassia muistuttavan "käsilaukkuni" lisäksi. Ja jo Turkuun päin mennessä olin ahtanut laukkuni aivan täyteen, koska siskollani on tapana jättää aina kyläillessään puolet omaisuudestaan minun nurkkiini odottamaan sitä, että minä ne joskus raahaan mukanani hänen luokseen.
2. Puolestatoista viikossa siisti, asuttavaksi laitettu talo/asunto muuttuu lähinnä romuvarastoa muistuttavaksi kaaokseksi - miten se on mahdollista?! Ymmärrän kyllä, ettei mies 24/7 työtahdillaan välttämättä ehdi ihan jokaista kuppia hoitaa tiskiin ja pyykitkin saattavat olla pesemättä/pölyt pyyhkimättä/lattiat imuroimatta, mutta! Miten on mahdollista, että keittiön kaappi, jonka olen vasta siivonnut ja järjestänyt, on kuin pommin jäljiltä ja oven avatessa kaikki epämääräiseen röykkiöön kasatut kattilat ja kulhot vyöryvät syliin? Tai että minun neuroottisen tarkasti järjestämäni liinavaatekaappi on aivan uudessa uskossa - kaikki viikkaukset tipotiessään ja pyyhkeet, lakanat ja jopa vaatteet (jotka eivät kyseiseen kaappiin todellakaan kuulu!) totaalisessa sekamelskassa?

Sellaiset kotiinpaluun tunnelmat näin alkuun. Tämän aamun aloitin tosin jo tuossa 04:15 siivoamalla kodinhoitohuoneen lattiasta kattoon, pyykkäämällä, silittämällä ja siivoamalla ja järjestämällä keittiön kaapit niin, että jätesäkillinen ylimääräisiä kattiloita ja patoja saa luvan tämän päivän aikan löytää itselleen uuden kodin (ajattelin sujauttaa ne anopille) tai päätyvät roskikseen, niin kamalalta kuin se kuulostaakin.

Sitten siihen itse asiaan. Tai asioitahan minulla olisi vaikka kuinka paljon teillekin jaettavaksi, mutta ajattelin aloittaa kuitenkin kahdesta pikkuhankinnasta, jotka tein reissullani Anttilan alennusmyynnistä.

Vauvan body ja myssy, joka värityksensä puolesta sopii niin tytölle kuin pojallekin.

Vauvalle ensimmäiset vaatehankinnat, siitäkin huolimatta, että olin etukäteen päättänyt, etten osta vaatteita uutena, enkä aio alkaa sellaiseksi vauvanvaatteiden himohamstraajaksi kuin mahdollista olisi. Perustelin (=puolustelin) hankintojani kuitenkin muutamalla seikalla... 1) Alennusmyynti. Melkein sama asia, kuin ostaisi käytettynä (huomattavasti kalliimmalla, mutta anyway). 2) Pöllökuosi! ♥ 3) Pienet hankinnat tekevät toisinaan vieläkin epätodelliselta tuntuvasta asiasta hieman todellisemman.

Lapsen saaminen tuntuu tosiaan toisinaan vieläkin aika utopistiselta, vaikka olen sydänäänetkin jo kuullut, ja periaatteessa sen tiedostaa, että lapsi on tulossa, mutta tuommoiset pikku asiat tekevät siitä kuitenkin konkreettisemman. Ehkä huominen ultra sitten vihdoin iskee kunnolla todellisuuteen sen, että pieni ihmisen alku siellä jo elää ja kasvaa.

Myssy kokoa 42.

Näiden hankintojen lisäksi vietimme äitini kanssa pari päivää selaillen käsityölehtiä alkaen 90-luvusta ja etsien ohjeita ja kaavoja erilaisiin vauvanvaatteisiin. Lienee turhaa mainitakin, että äitini on ottanut tulevan isoäitiytensä vastaan suurella innokkuudella (vasta kolmisen vuottahan hän on kyseistä perhetapahtumaa odottanut...), ja koska hän taitaa käsityöt loistavasti, annan enemmän kuin mielelläni vastuun lastenvaatteiden teosta hänelle.

Ja lastenvaatteethan ovat vielä pientä tuon kaiken hehkutuksen rinnalla; uudenvuoden toivotus tuli "Mummilta ja papalta" ja lähtiessäni kotiin tuli tekstiviesti, jossa kehoitettiin pitämään vauvasta hyvää huolta. Ja vauvahan ei siis ole vielä syntynytkään... No, onpahan lapsella sitten ainakin rakastavat isovanhemmat, ja sehän se on tietenkin pääasia. :)

Body 56 cm.

Yritän tässä jahka ehdin purkaa teille muutamat otokset Turusta, joululahjoja, muutamat kirja- ja elokuvaesittelyt ja taitaa jokunen reseptikin olla vielä jakamatta täällä.

Nyt ei kuitenkaan auta muu kuin suunnata pihalle lumihommiin. Anoppi ja miehen sisko ovat lupautuneet tänään auttamaan minua kyseisessä hommassa, että saisin joskus nämä kaikki jutut hoidettua (+ mieheni on sitä mieltä, että koko pihan kolaaminen on minulle liian raskas homma - siitäkin huolimatta, että olen sen aiemminkin hoitanut).

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille! ♥