Stars are falling down

Eilen ripustin meillekin hieman joulutunnelmaa kotiin, kun niin haikeana olin jo muiden valoviritelmiä katsellut. Melkoisen olematon on oma joulutunnelmani vielä, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa kohene, viimeistään viikonlopun joulumarkkinoiden jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilen myös Kauneimmat joululaulut tilaisuuteen osallistumisesta. ^^

Olohuoneen ikkunan tähtivalot.

Pienten jouluvalmisteluiden lisäksi olen edelleen ahertanut talomme siivoamisen ja järjestelemisen parissa, ja hiljalleen alkaa näyttää siltä, että vielä jonain päivänä siitäkin tulee valmista. Se päivä saattaa koittaa tosin vasta vuoden kuluttua, mutta ainakaan ei asiat enää tunnu jumittavan aivan totaalisen paikoillaan.

Raskauden mukanaan tuomat mielialan vaihtelut olen havainnut myös pelottavankin hyvin; olo alkaa tuntua melko maanis-depressiiviseltä... Yhtenä päivänä en saanut juuri mitään aikaiseksi, vaan makasin lähes koko päivän sohvalla peiton alla pahaa oloani itkien. Ja pahan olonhan saattoi tuona päivän aiheuttaa ihan vaikka vaan se, ettei meillä ollut vielä jouluvaloja ripustettuna.

Nyt kaksi päivää kestäneen hyvän olon aikana kaikki tuona päivänä miettimäni kurjat asiat ja kuvittelemani elämäni kurjuus tuntuu varsin kaukaiselta ja jopa naurettavalta - eihän elämässäni tällä hetkellä todellisuudessa ole juurikaan mitään huonoa (työttömyyttä lukuunottamatta, mutta enpä minä sitä kyllä muistanut tuona päivänä itkeä kertaakaan).

Kaksi päivää on tosiaan mennyt sitten jo aivan muissa tunnelmissa; unta en ole saanut juurikaan, mutta olen kuitenkin jaksanut puuhastella ihan aamusta saakka vaikka mitä - tänäänkin heräsin jo kello 01:23, nukuttuani reilut neljä tuntia, eikä väsymyksestä ole merkkejäkään, päinvastoin.

Rappusten välitasanteen tauluhylly led-valoineen.

Suuremmilta pahoinvoinneilta olen onnekseni pystynyt välttymään ainakin toistaiseksi, ainoa silloin tällöin häiritsevä oire on alavatsakivut, jotka tosin ovat hetkittäisiä, eivätkä mitään verrattuna esimerkiksi aiemmin kärsimiini kuukautiskipuihin. Jotkut hajut ja maut tosin nostavat pienen oksennusrefleksin pintaan ja olenkin joistain ruoka-aineista luopunut sen vuoksi, mutta se nyt on pientä.

Yksi tämän talon parhaista puolista on muuten myös se, että täällä ei varmasti yksikään naapuri häiriinny siitä, että blendaan aamumössön kello 03:45 aamulla, tai laitan tiskikoneen päälle samoihin aikoihin. Uskomaton vapaus tehdä asioita juuri silloin, kun siltä tuntuu. :D

Nyt lähdenkin sitten tutustumaan "uuteen" pyykkikoneeseemme (miehen isän vanha; omamme jäi vanhaan asuntoon anopille), josko saisin ensimmäiset pyykitkin jo pestyä täällä. Tähän saakkahan olen siis pessyt pyykit vanhalla asunnollamme, kun se on tuntunut jotenkin luotettavammalta ja turvallisemmalta...