sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Silence descends

Kävimme aattoiltana hautausmaalla viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja se näky kyllä veti tavattoman hiljaiseksi. Ihmisiä oli liikkeellä valtavasti ja koko hautausmaa kylpi sellaisessa kynttilämeressä, että enpä muista ennen nähneeni.


Valitettavasti vasta hautausmaalla hoksasin, että tuo on paikka, jonne voi viedä kynttilän niille, joiden hauta on muualla, eikä muutoin pääsisi kynttilää viemään. Olisin mielelläni vienyt kynttilän äitini ja isoäitinikin muistoksi, mutta onneksi olen sentään tiistaina menossa Turkuun, voin käydä heidän leposijoillaan ihan konkreettisestikin.


Tämä oli ensimmäinen joulu, kun kävin haustausmaalla. Monessa perheessä se on jokavuotinen perinne, mutta minä en ole sitä koskaan aiemmin tehnyt, koska kaikki omat sukulaiseni on haudattu toiseen kaupunkiin kuin missä itse asuin tai vietin jouluni.

Eikä sillä, minähän olen vasta tänä vuonna oppinut käymään hautausmailla - aiemmin välttelin niitä kuin ruttoa, enkä voinut käsittää ihmisiä, jotka menevät sinne rauhoittumaan ja hiljentymään. Minulle hautausmaa ei edustanut mitään muuta kuin loputonta tuskaa ja ahdistusta. Nyt olen kuitenkin oppinut arvostamaan niiden hiljaisuutta ja kauneutta, enkä enää saa sellaisia itkuahdistuskohtauksia kuin aiemmin.


P.S. Lisäsin tuono sivupalkkiin pienen kyselyn, käykäähän klikkailemassa oma vastauksenne - ja useampaankin kohtaan saa klikkailla. Otan myös mielelläni vastaan postaustoiveita, jos teillä sellaisia on. :)

Joulupöydässä

Jouluaatto sujui meillä rauhallisissa merkeissä kotona miehen, hänen sisarustensa ja anoppini kanssa. Söimme hyvin, katselimme jouluaaton ohjelmia televisiosta ja kävimme haustausmaalla.

Joulupöydän kattaus.

Alkuruoat katoin suoraan pöytään ja pää- ja jälkiruoka haettiin sitten keittiön työtasolta. Kattaukseni aiheutti valtavia ihastuksen huokauksia - meillä kotona kun on aina ollut taoana kattaa jouluna kauniisti, alkuruoat ja pääruoat erikseen, mikä ei täällä taas ole aiemmin ollut tapana. Oli kuulemma hienoin joulupöytä, jossa anoppini on eläissään istunut. n_n

Viuhkamalliin taitellut servetit.

Alkuruokana oli lohta, silliä, rosollia, jouluherneitä, täytettyjä kananmunia ja joululeipiä.




Kirjolohen mädillä koristellut kananmunat aiheuttivat ihmetystä - ruokailijoista minä ja mieheni olimme ainoat, jotka ylipäätään olivat koskaan maistaneet moista herkkua! Niin vain upposivat mätimunatkin kuin kuumille kiville, vaikka oavtkin kuulemma "herrojen ruokaa". ;) Eikä sillä, eihän tuo mäti meilläkään arkiruokaan kuulu, mutta eipä se joulu mikään arki olekaan.


Rosollin kastikkeen tein Valion reseptillä, tupla-annoksen vain.


2 prk kuohukermaa
2 rkl väkiviinaetikkaa
4 rkl sokeria
suolaa
2 rkl etikkapunajuurilientä


Pääruokana oli totta kai kinkkua, johon tein sinappikuorrutteen, sekä aiemmin tekemäni joululaatikot.

Sinappihunnun ohje oli niinikään Valion sivuilta:
sinappia
sokeria
korppujauhoja
kokonaisia neilikoita

Voitele kypsennetyn kinkun pitna sinapilla ja ripottele päälle sokeria ja korppujauhoja. Tee pintaan ruudukko ja upota neilikat ruudukon risteyskohtiin. Paista uunissa vielä 250 asteessa noin 15 minuuttia, jotta pinta saa kauniin värin.

Jälkiruokakakusta unohdin ottaa kuvan, mutta yritän muistaa sen, kun seuraavaksi sitä maistelen, ja ohjeenkin laitan sitten vaikka samaan syssyyn. :)

Miten teidän joulunne on sujunut?

lauantai 24. joulukuuta 2011

Oi kuusipuu

Eilen sain joulukuusen koristeltua ja loputkin lahjat paketoitua. Alkaa joulutunnelma olla kohdallaan!



Kaikkia löytämiäni koristeita en suinkaan ympännyt tuohon yhteen pieneen kuuseen, vaan valikoin punaiset nauhat ja pallot, sekä aiemmin talvella keräämäni ja hopealla maalaamani kävyt.



Muutamia joululahjojakin on kuusen alle eksynyt. Ja yksi kissa, kas kummaa....


...Löytyyhän kuusen alta jotain kissojakin miellyttävää! Gourmet-ruoat menevät miehen siskon kissalle (joka muuten pari päivää sitten matkusti lentokoneella Belgiasta Suomeen ja otti koko matkan aivan lunkisti! En edes viitsi kuvitella, miten kävisi meidän kattien kanssa......) ja kissannamit -purkki ja Primacat -herkut meidän herkkusuille. Noihin Primacateihin törmäsin ihan sattumalta Tokmannilla ja pakko oli hankkia testaukseen, koska kaikissa on 100% lihaa ja kosteuspitoisuus vähintään 18%. Alkaa olla arvot jo kohdallaan noissa herkuissa!

Nyt minä lähden vielä viimeisten valmistelujen pariin ja taidanpa samalla laittaa tv:n taustalle - jouluaattoaamun lastenohjelmat ovat jotain ihanaa.


Tunnelmallista ja rauhallista joulua kaikille! ♥

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joululaatikoita

Kuten olen aiemminkin kertonut, tänä vuonna minä järjestän jouluruokailun ja sukulaisia tulee meille syömään sen sijaan, että marssisin itse valmiiseen joulupöytään, kuten aiempina vuosina. Olin varautunut täydelliseen fiaskoon ja viimehetkien paniikinomaiseen stressiin, mutta mitä vielä! Kaikki hankinnat on tehty, joululaatikot valmistettu ja kinkku paistettu - ja toistaiseksi mikään ei ole mennyt vielä pieleenkään! *koputtaa puuta*

Laatikoita en ole koskaan ennen itse tehnyt, ja ohjeet kaivoin netin syövereistä, sen mukaan, mitkä vaikuttivat eniten sellaisilta, joihin olen äitini joulupöydässä tottunut. Omat laatikkosuosikkini ovat ehdottomasti lanttu- ja imelletty perunalaatikko, mutta koska joulupöytään on istahtamassa sellaisiakin ihmisiä, jotka kovasti odottavat porkkanalaatikkoa, piti sellainenkin väkertää.

Kaikki laatikot tein jo torstaina ja pakastin ennen kypsennystä, jotta ne sitten aattona olisivat kuin tuoreita, kun ne ensi kertaa putkahtavat uunista ulos makoisan tuoksuvina.

Lanttulaatikko ennen kypsennystä.

Lanttulaatikko
Alkuperäinen ohje täältä.


1 kg lanttua
vettä
suolaa
2 rkl voita
1 - 2 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa, kermaa tai lanttujen keitinlientä
ripaus suolaa
sokeria tai siirappia
valkopippuria
1 muna
korppujauhoa

Lohko ja kuori lantut. Paloittele ne kattilaan, ja lisää vettä niin, että lantut peittyvät. Lisää veteen suolaa ja keitä lantut pehmeiksi. Kaada vesi mittakannuun ja survo lantut.

Lisää lanttujen joukkoon rasva ja jauhot vähän kerrallaan ripotellen ja vatkaten. Lisää maito, kerma tai keitinliemi ja mausteet. Lisää muna, kun seos on jäähtynyt.

Kaada seos voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle korppujauhoa ja paina pintaan lusikan kärjellä kuvioita. Kypsennä 150 asteessa noin 1 ½ tuntia.

Porkkanalaatikko ennen kypsennystä.

Porkkanalaatikko

1 kg porkkanoita
vettä, suolaa
1 1/2 dl kermaa
3/4 dl mannasuurimoita
1 dl porkkanoiden keitinlientä
1 tl suolaa
2 rkl mantelijauhetta tai -rouhetta

Keitä porkkanat kypsiksi ja soseuta ne. Lisää porkkanasoseeseen kerma, mannasuurimot ja keitinliemi. Mausta suolalla ja mantelijauheella tai -rouheella.

Kypsennä seosta voidellussa uunivuoassa 150 asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia.

Imelletty perunalaatikko

Alkuperäinen ohje täältä.

n. 2 kg     jauhoisia perunoita
4  rkl     vehnäjauhoja
3  rkl     Valio voita
8  dl     Valio täysmaitoa
2  tl     suolaa
2  rkl     siirappia


Keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat kuumina. Survo ne ja lisää vehnäjauhot. Anna survoksen imeltyä lämpimässä paikassa kannen alla 3-5 tuntia.

Kun seos on hieman löystynyt ja maistuu imelältä, lisää voi, maito ja suola. Sekoita joukkoon hieman siirappia, jos haluat lisää makeutta.

Kaada seos kahteen voideltuun, n. 1 1/2 l:n vetoiseen uunivuokaan. Älä kaada vuokia aivan täyteen, sillä ruoka kiehuu helposti yli.

Paista perunalaatikkoa 150 -175 asteessa 2-3 tuntia.

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluvalmisteluja

Olen tässä vaihtanut mieltäni yhtä usein kuin sukkia viimeisten päivien aikana sen suhteen, olenko joulun kotona vai lähdenkö äitini luokse. Voi näitä elämän vaikeita asioita. Tulin lopulta siihen tulokseen, että olen joulun kotona (koska olin niin päättänyt jo varmaan siinä lokakuussa!) ja menen välipäivinä etelään ystäviä ja sukulaisia tervehtimään, uutta vuotta juhlimaan ja nostamaan (mehu-) maljaa toiselle vuosikymmenelle kiiruhtavalle pikkusiskolleni (taidan jus kohta tirahtaa itkuun, voi näitä raskauden tunnepurkauksia....).

Koska olen tosiaan ollut vähän kahden vaiheilla, nostanko kytkintä ja marssin valmiiseen joulupöytään vai teenkö kuitenkin kaiken itse, meinasi tulla ikään kuin hoppu noiden valmistelujen kanssa. Mutta ei onneksi aivan! Mies suoritti eilen viisi kauppareissua ja hankki kaikki asiat, jotka olin A4-kokoiselle listalleni kirjannut ja haimme viime vuotisen muovikuusemme edellisestä osoitteestamme. Joskin vain todetaksemme, että sen jalasta puuttuu osa, eikä sitä saa millään pystyyn, mutta onneksi mies lupasi tämän päivän aikana kehittää siihenkin jonkun patenttiratkaisun.



Tänään olenkin sitten herännyt neljän aikaan joululaatikoiden tekoon. Toistaiseksi näyttää siltä, ettei mun imelletty perunalaatikkoni ota oikein imeltyäkseen, porkkanalaatikko on vielä tekemättä ja lanttulaatikko on jo pakkasessa. Joulukinkun aion paistaa myöskin tänään - joskin sen kanssa sain taas hieman osoittaa fiksuuttani.... Anoppi soitti eilen kysyäkseen, tarvitsenko minä apua jouluvalmisteluissa, kuten siivoamisessa. No enhän minä tarvitse, tietenkään! Ja heti perään soitto anopille takaisin, että jos hän voisi kuitenkin tulla meidän leivinuunia käyttämään, kun mies on töissä, enkä minä ole oikein vakuuttunut omista taidoistani sen kanssa.... Olisikohan korkea aika opetella sekin homma....

Lohet meille tulee ihan kotiinkuljetuksella jossain vaiheessa tänään - pientä luksusta! ;) Kyseessä on siis miehen työpaikan joululahja, mutta kuitenkin. Harvoin sitä valmista ruokaa ihan ovelle asti toimitetaan.

Röyhelöpaita: Lindex, Neule: Seppälä, Vyö: Vero Moda, Farkut: H&M, Huivi: Gina Tricot

kuvituksena tällä tekstillä toimii yksi asu, joka oli yllä silloin, kun siskoni oli täällä, en vain ole kerennyt sitäkään aiemmin kuvaamaan. Tässä on kuitenkin monta suosikkiani, joten halusin tämänkin laittaa esille. Huivin ostin shoppailureissultamme ja se on heti päätynyt suosikiksini. :)

Voisin yrittää tässä vielä ennen joulua saada nuo loput jouluaiheiset jutut teille julkaistua, olisi hieman tympeä lukea vielä  helmikuussakin lanttulaatikoista ja joululahjapaketeista... Älkää siis ihmetelkö, jos näinä viimeisinä joulunaluspäivinä alkaa postauksia sadella vähän tiuhempaankin tahtiin.

Nyt kuitenkin takaisin perunalaatikon kimppuun ja sitten puita hakemaan. Jospa se joulu vielä valmistuisi!

maanantai 19. joulukuuta 2011

A woman can never have too many shoes

Luulisi, että tämä siivoaminenkin joskus loppuu, mutta eipä näköjään vielä ainakaan. Taas olen kuitenkin saanut asioita etenemään - viimeisetkin vaatesäkit on nyt purettu, yksi vaatekaappi raivattu miehen vaatteille ja kenkälaatikotkin koristeltu (ei ehkä ihan sovi tähän listaan, mutta pakko se oli saada joku välipuuhakin kaiken siivoamisen keskelle...).


Täytyy sanoa, että oli melkoinen tutkimusmatka purkaa viimeiset säkit, jotka sisälsivät lähinnä laukkuja, huiveja ja kenkiä. Jotkut laukut ja huivit olin melkein ehtinyt jo unohtaakin tässä ajassa! Mikä saattaa ehkä joidenkin mielestä kertoa siitä, että kyseisiä asusteita on muutama hieman turhanpäitenkin, mutta nythän ne ovat taas kuin uusia ja niitä käyttää ihan uudella ilolla.

Ja huivien kohdalla täytyy myös myöntää, että hieman jo itsekin punastelin, kun kannoin kaksi täyttä sylillistä omia huivejani alakertaan, huivilaatikkoon... Kuten olen sanonut aiemminkin, olen melkoinen harakka huivien perään, ja sen mukaan niitä sitten kotoa löytyykin. Kävin kuitenkin koko varastoni läpi, eikä joukossa ollut yhtään sellaista huivia, josta en enää pitäisi ja josta olisin valmis luopumaan - mitään turhaa en siis nurkissani ole säilönyt.


Säkkien tyhjentymisen kunniaksi päätin tosiaan myös palkita itseni pienellä askartelutuokiolla ja päällystää rumat kenkälaatikot kauniilla papereilla, jotka tosin ovat alkujaan tarkoitettu joululahjojen paketoimiseen, mutta koska niitä oli niin paljon, liikeni niistä hyvin muutamaan päällystyshommaankin.

Ajattelin homman tosiaan palkintona, ja onhan lopputulos kyllä erityisesti omaa silmääni miellyttävä, mutta joko olen tullut vanhaksi tai muuten vaan sairaaksi, koska se lattialla kykkiminen ja kurottelu ei sitten ollutkaan ihan paras idea... Hyvä, kun pääsin sieltä vielä ylös, kun vetivät polvet ja selkä niin mahdottoman jumiin! Ja selkä vihoittelee edelleen, että jospa sitten jatkossa vaikka tyytyisin ihan tuohon pöydän ääressä työskentelyyn...

Ja tosiaan pelkästään ne rumimmat yksilöt päällystelin, onhan kenkälaatikoiden joukossa monesti ihan nättejäkin verioita. Yhdestä laatikosta päällystin lisäksi pelkän kannen, kun olisi tullut muuten niin mustapainotteista, ja punaisesta paperista jäi pieniä palasia yli, joita ei kuitenkaan ihan roskiinkaan raaskinut heittää. Kyllä nyt kelpaa pitää laatikot esillä. ^^ (Kaapin päällä tosin, koska neitikissa osoitti jo hieman liiallistakin kiinnostusta noita kohtaan...)


Tänään lähdetään vielä illalla käymään Haaparannassa tarkoituksena hankkia joulun karkit Candy Worldista. Ikeaan en kuulemma pääse, koska miehen kaveri tulee mukaan ja olisi kuulemma epäkohteliasta odotuttaa häntä sen takia, että nainen haluaa kuluttaa monta  tuntia Ikeaa kierrellessä, vaikka kenelläkään muulla ei ole sinne mitään asiaa. En nyt kyllä ymmärrä ihan täysin tuota pointtia, koska Ikeahan nyt on sellainen paikka, että aivan varmasti jokainen löytää sieltä jotain, vaikkei aluksi tiedäkään tarvitsevansa mitään (tai niin minulle aina käy). No, mies lupasi minulle ihan special-Ikea reissun heti alkuvuoteen, jolloin saan kuulemma kiertää kaikki ihan omaan tahtiini ilman, että hän alkaa edes hoputtaa (mies tulee kyllä tuon kohdan unohtamaan tyystin siinä vaiheessa, kun ollaan päästy Ikean ovista sisälle....).

Mutta vielä pari tuntia tehokasta siivousaikaa! Mukavaa alkanutta viikkoa. :)

lauantai 17. joulukuuta 2011

Little Christmas tree

Tänään on taas aherrettu joulusiivouksen parissa ja alakerran osalta se alkaisikin olla jo loppusuoralla. Jospa sitä huomenna sitten pääsisi jo niiden joululaatikoiden tekoon.

Uusi tapetti, itseväkerretty joulupuu palloineen ja Pentikin peura.

Päätin samantien lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla blogipäivityksen suhteen. Tai oikeastaan kolme, jos ihan tarkkoja ollaan: eteisen uusi tapettimme, itsetekemäni joulupuuväkerrys ja eteisen pöydän jouluasetelma.

Aloitetaanpa sitten vaikka tuosta tapetista, jonka hankimme Bauhausista. Vaikka kukaan meistä ei ollut koskaan ennen tapetoinut, homma sujui yllättävän hyvin. Kunnes yksi pala leikattiin väärin päin, kohdistukset eivät onnistuneet, tapetti loppui kesken ja jouduimme tekemään plan B:n. Mutta, saimme kuin saimmekin kauniin eteisen seinän, ja vaikka tapettia ei riittänytkään ihan kaikkialle, minne olimme sitä ajatelleet, ei hätä ollut tämän näköinenkään, kun teimme tuolla koristetapetilla ainoastaan yhden tehosteseinän ja loput tapetoimme toisella, yksivärisellä tapetilla.


Nuo joulupuun oksat kävin eleikkelemässä ihan vaan omalta pihaltamme, maalasin ne lumispraylla ja koristelin viime jouluna Tiimarista ostamillani joulukuusen palloilla. Varsin simppeli ja edullinen joulukoriste. :)

Mitäs pidätte tapetista ja joulupuusta?

Nyt lähden ripustamaan pyykkejä ja täyttämään konetta uudelleen. En ole enää edes pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta koneellista pyykkiä olen jo tänään pessyt. Jostain syystä sitä tuntuu aina vaan riittävän - ja yksi syy siihen on iso vaatesäkki, jolle oli sattunut pienoinen vahinko. Tai tahallisuus, mutta joka tapauksessa: neitikissamme oli nimittäin käynyt merkkaamassa kyseisen säkin ennen leikkaustaan, ja koska se on ollut huoneessa, jota ei käytetä, en ole aiemmin edes huomannut tuota pikku hajupommia. -.-'

Joka tapauksessa, oikein mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille! ^^

perjantai 16. joulukuuta 2011

It feels like a miracle

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäyntini ja sen jälkeen olenkin ollut ihan yhtä hymyä koko tyttö! Ystäväni kanssa juttelin eilen aiheesta ja hän jo etukäteen varoitteli, että ei sitten kannata säikähtää, jos sydänääniä kuunnellessa ei mitään kuulukaan, vaan se on ihan normaalia, ettei niitä näin alussa vielä kuulu. Mutta kuuluipa kuitenkin! Oikein selkeät ja hyvät äänet. Ja tottahan minä olin pillahtaa itkuun, kun se syke sieltä löytyi.


Hirvittävän määrän sain kaikenmoisia oppaitakin kotilukemiseksi ja ultra-aikakin tuli jo varattua. Hammaslääkärilläkin olisi kuulemma syytä käydä varmuuden vuoksi, hui... Jos minä jotain pelkään, niin hammaslääkäriä. Aivan kuollakseni. (Ja siitä syystä olenkin käynyt kyseisen ammatinharjoittajan luona viimeksi joskus yläasteella...)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 15. joulukuuta 2011

Sometimes I just want to close my eyes

Jos sanon, että olen tämän vuorokauden aikana ollut hereillä noin 5 tuntia, en todellakaan valehtele kovinkaan monella tunnilla. Eilen illalla alkoi aivan uskomaton päänsärky ja aamulla olo oli sitten muutenkin kuin katujyrän alle jääneellä. Suurin saavutukseni tältä päivältä on siis se, että kirjoitin osoitteet joulukortteihin ja laitoin ne miehen mukaan postitettaviksi. Jei!

Minulla oli myös eräs hieman sisältörikkaampi postausidea teille tälle päivälle tämän postauksen lisäksi, mutta koska jo pelkästään muutaman jutun kuvaaminen osoittautui niinkin raastavaksi ja voimia vieväksi tehtäväksi, päätin jättää sen postauksen myöhempään ajankohtaan. En kuitenkaan viitsi räpeltää kasaan mitään ihan onnetonta vain koska haluan jostain tietystä aiheesta kirjoittaa. Eiköhän sen ehdi myöhemminkin.

Mutta tosiaan, niitä lauantain ostoksia! Minä en nykyisin shoppaile juuri koskaan ja vaatekaupoillakin olen viimeksi käynyt joskus alkusyksystä Turussa, mutta muutaman kivan löydön tein tällä kertaa.

Korvakorut KappAhl 5,95 €
Mun korulaatikoillani on käynyt vuosien aikana joku ihmeen kato, koska jossain vaiheessa mulla oli koruja niin paljon, että oli tilaisuus sitten mikä hyvänsä, aina löytyi useammat koruvaihtoehdot, jotka sopivat tilaisuuteen loistavasti. Nykyisin mulla on peruskorviksia arkikäyttöön, mutta juhlatilaisuuksiin sopivia koruja ei ole oikeastaan lainkaan. Nämä sopivat loistavasti esimerkiksi uuden vuoden juhlintoihin. :)

Pääkallo-sulkahuivi Gina Tricot 9,95 €

Kaulahuivit ovat sellainen juttu, että mä en pysty ohittamaan omasta mielstäni kivoja yksilöitä, kun sellaisiin törmään, vaikka niitä löytyy kaapeista ja laatikoista varmasti jo yhden elämän tarpeisiin.

Toisaalta kaulahuivi on helppo, edullinen ja nopea keino piristää asukokonaisuuksia. Ja ylipäätään minähän en mene ulos juuri koskaan ilman kaulahuivia. Vaikka olisi lämminkin, en kestä yhtään kaulaan kohdistuvaa viimaa tai viileyttä.

Siskolta saamiani elokuvia: The Tomb, Fragile, Nimetön

Näitä en itse ostanut, vaan sisko toi nämä minulle syntymäpäivälahjana. Olen aina ollut kova kauhuelokuvien ystävä ja hämmennyinkin suuresti, kun sisko oli onnistunut löytämään kolme elokuvaa, joita en ollut koskaan ennen nähnyt! Nämä kaikki tuli katsottua melkein maratoonina siskon vierailun aikana ja näistäkin meinaan jonkunlaisen esittelyn tehdä, jahka ehdin. :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Seepra

Neljä päivää tuli vietettyä ihanan pikkusiskoni kanssa ja tänään saattelin hänet haikeilla mielin takaisin kotiinsa. Pian nähdään kuitenkin taas, sillä loppuvuodesta olen menossa pidemmäksikin ajaksi etelään sukulaisia ja ystäviä tervehtimään.


Sisko saapui perjantaina illalla ja yllättävää kyllä VR oli jopa ihan ajallaan! Olin jo melkein valmis lyömään vetoa siitä, että myöhästyy vähintään tunnin, kun sisko kertoi, että etelässä on myrsky. No mutta, kerran näinkin - ehkä VR:llä ollaan jopa hoksattu, että joka vuosi ainakin kerran pari satelee hiukan lunta ja räntää ympäri Suomea.

Mitään kovin kummoista emme tehneet; käytiin shoppailemassa, ulkona syömässä, hoitelemassa muutama virallinen asia, katsottiin niin monta elokuvaa, etten jaksa edes laskea, syötiin arviolta viisi kiloa karkkia per naama ja tapetoitiin pari seinää. Ja tietenkin naurettiin taas vedet silmissä kaikille ihan älyttömille jutuille.

Mekko: Modtex, Jakku: H&M, Koru: Snö, Kengät: Zatza

Lauantain shoppailuasuna toimi Modtexin tuubimekko jakulla, legginsseillä ja saappailla asustettuna. Yritän aina pukea shoppailureissuille sellaisen asukokonaisuuden, että vaatteiden sovittaminen sujuisi mahdollisimman helposti ja toisaalta ei tulisi liian kuuma eikä liian kylmäkään. Tällä reissulla en tosin sovittanut kuin yhtä ponchoa ja sekin jäi lopulta kauppaan, koska ei jostain syystä tuntunut sopivan minun ruumiinrakenteelleni ollenkaan.

Sisko kuitenkin osti samaisen vaatekappaleen, joten jos mieleni sen suhteen joskus muuttuu, on se aina siskon kaapissa varmuuden vuoksi. Meillä on muutenkin se hyvä puoli, että olemme niin samankokoisia, että molempien vaatteet menevät ongelmitta molempien päälle, lukuunottamatta kenkiä, mikä nyt ei ole mikään ihmekään, koska minun jalkani on ihan lapsen mitoissa - kokoa 36.


Nyt kun monta päivää on mennyt ihan kaikkeen muuhun kuin kodin laittoon (lukuunottamatta sitä tapetointia, josta teen sitten oman juttunsa myöhemmin), tuntuu, että hommaa olisi taas vaikka muille jaettavaksi - varsinkin, kun se joulu uhkaavasti jo kolkuttelee ovelle! Tämä päivä onkin siis mennyt tehokkaasti myyntiin meneviä huonekaluja valokuvaten ja mittaillen, jätesäkkejä täytellen, pyykkiä pesten jne.

Ja blogiinkin olisi taas hirveästi juttuideoita julkaistaviksi, koitan niitä tässä pikku hiljaa myöskin purkaa. Seuraavaksi voisin esitellä vaikka ne minun pienet ostokset, jotka lauantaina tein, ja samalla vaikka myös siskon tuomat ihanat tuliaiset. ^^

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kissatyttö sairastaa

Tämä aamu alkoi ihan säädyttömän aikaisin, jotta ehdin tehdä mahdollisimman paljon kaikkea, ja nyt sitten iski väsymys. Kello 17 iltapäivällä. Juuri näin... Eikä siinä mitään, mutta sisko ilmoitti, että hän ei valitettavasti mahtunut junaan, jolla hänen oli alunperin tarkoitus tulla ja että seuraavakin juna on todennäköisesti melkoisesti myöhässä, koska lumisade on jälleen yllättänyt VR:n. Kumma juttu, että sitä lunta tulee tänäkin vuonna! No, jospa se siskoni olisi edes huomenaamulla täällä......

Pikku potilas vielä kaulurissaan ja lääketokkurassa.
Simban leikkaus sujui hyvin, mutta kyllä oli taas meikäläisellä itkussa pitelemistä, kun ensin koko matkan eläinlääkäriin toinen oli aivan hädissään, eläinlääkärimies oli pelottava, rauhoittava piikki sattui ja sitten se pieni vielä vaipui horrokseen hassusti otsa pöytää vasten.

Vajaan puolentoista tunnin operaatio oli yhteensä kyseessä, ja kun sitten menin noutamaan pienokaistani, oli se niin lamaantuneen näköinen häkissään. Täysin avuton ja silmät sillä vetistivät niin, että näytti kuin se olisi itkenyt (ja siinä vaiheessa minähän itkeävollotin sitten jo ihan avoimesti...).


Kotiin päästyämme asettelin pikkuisen mukavasti pehmoisen maton päälle ja vesikupin ja viltin siihen vielä viereen, jotta hänellä olisi varmasti kaikki tarvittava siinä lähellä. Mutta ei. Tämä päätti lähteä saman tien pinkomaan kuin päätön kana ympäri asuntoa ja minä itkeävollotin jälleen, kun raukka kopsautteli päätään jokaiseen seinänkulmaan ja pöydänjalkaan ja takajalat pettivät tuon tuostakin. Mies sitten sai sen kiinni ja rauhoittelin sen sylissäni, jotta se lakkasi juoksentelemasta sellaista hullua menoa, mutta eipä se silti paikallaan ole hetkeäkään pysynyt. Ja kaulurin se repi kaulastaan ensi töikseen, kuinkas muutenkaan.

Nyt hiljenee sitten blogi muutamaksi päiväksi, kun käytän aikani tehokkaasti siskoni kanssa, mutta mukavaa viikonloppua teille kaikille! :)

torstai 8. joulukuuta 2011

Silver hearts

Jouluvalmistelut ja siivoukset ovat saaneet uutta pontta, koska haluan kodissani vallitsevan kauniin jouluisen tunnelman, kun siskoni huomenna illalla saapuu kyläilemään meille ensimmäistä kertaa tähän uuteen asuntoon. Kyllähän hän on tässä talossa aiemminkin käynyt pikaisesti, appiukkoni vielä eläessä, muttei koskaan niin, että minä ja mieheni asumme tässä.

Ensimmäinen itse tekemäni joulukranssi.

Talomme muutosprojektikin on taas millin verran mennyt eteenpäin suunnittelulla ja pienillä hankinnoillakin jo. Meinaamme yhden seinän tapetoida ikään kuin tehosteseinäksi - toistaiseksihan alakerran kaikki seinät ovat pelkästään valkoiset. Kumpikaan meistä ei ole koskaan ennen tapetoinut, joten kauhunsekaisilla fiiliksillä odotan, mitä siitäkin seuraa, varsinkin, kun tapetti on kuviollista ja vaatii näin ollen tarkkaan kohdistamista.....

Kaikki materiaalit ovat Tiimarista: kranssipohja, snow spray, koristenauha ja koristesydämet.
Huomenna olisikin sitten luvassa jännittävä päivä, kun viemme tyttökissamme leikkaukseen. Hirvittää jo valmiiksi pikkuraukan puolesta, kun toinen ei yhtään osaa odottaa, mitä tuleman pitää. Ja kipiähän se pikkuinen tulee varmasti olemaan! :(


Mutta nyt minä taidan mennä suorittamaan loppuun muutamat koristeluhommat ja suihkun siivouksen! On kyllä järkevää käyttää suihkutiloja maalaushommien työtiloina, kun saa sitten joka kerta ennen suihkuun menoa siivota oikein urakalla kaikki maalaushommat ja suojapaperit sun muut pois, vaan jotta voi ne sitten taas seuraavana päivänä levitellä uudestaan ympäriinsä. ;)

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Girls just wanna have fun

Viime viikolla leivoin ensimmäiset joululeivät, ja vihdoin, kun muistan, ajattelin niidenkin reseptit jakaa teidän kanssanne.  



5  dl Maitoa
50  g Hiivaa
2  rkl Siirappia
1 1/2  tl Suolaa
n. 10 dl Vehnäjauhoja
200  g Kuivattuja, pehmeitä aprikooseja
1  dl Cashewpähkinöitä rouhittuna
1/2  dl Sulatettua voita

Pinnalle

1  dl cashewpähkinöitä rouhittuna

Pähkinä-aprikoosileivät kohoamassa.

Liuota kädenlämpöiseen maitoon hiiva, siirappi ja suola. Sekoita osa jauhoista maitoseokseen. Lisää kuutioidut tai monitoimikoneella karkeiksi rouhitut aprikoosit ja pähkinät. Alusta taikinaan loput jauhot ja voi. Kohota taikina vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. 
Jaa taikina kahteen osaan. Leivo palat pitkänomaisiksi leiviksi. Pane kohoamaan pitkänomaisiin, voideltuihin vuokiin (n. 1 1/2 l). Painele pintaan loppu pähkinärouhe. Kohota leivät liinan alla. 
Kypsennä uunin alaosassa 200 asteessa n. 20 min tai kunnes ovat kypsiä.



Pähkinä-aprikoosileipien ohje löytyi Valion sivuilta, linkki alkuperäiseen ohjeeseen löytyy tuosta ylempää.  


Tämä oli hieman erikoisempi leipä, enkä ole vastaavaa koskaan ennen tehnyt, mutta ainakin koemaistajalleni tämä upposi varsin hyvällä ruokahalulla. :)


Jouluiset mausteleivät 2 kpl

Juuritaikina
3 hapankorppua
3 dl kädenlämpöistä vettä
Herneen kokoinen nokare hiivaa
1 dl ruisjauhoja

Taikina
2 dl piimää
n. 25 g hiivaa
1 dl siirappia
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl fenkolia
2 tl kuminaa
1 ½ tl suolaa
2 dl ruisjauhoja
9-11 dl vehnäjauhoja
½ dl öljyä
2 dl rusinoita

Jouluisten mausteleipien ohje löytyi Pirkka-lehdestä.

Paloittele hapankorput edellisenä iltana kulhoon ja kaada päälle haalea vesi. Anna turvota hetki. Hienonna seos sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon hiiva ja ruisjauhot. Pidä kulho peitettynä lämpimässä seuraavaan päivään.


Hienonna fenkoli ja kumina. Lisää juuritaikinaan siirappi ja mausteet. Alusta taikinaan ruisjauhot ja vähitellen vehnäjauhot. Lisää öljy ja rusinat loppuvaiheessa. Peitä kulho liinalla ja anna kohota noin 20 minuuttia.


Kumoa taikina pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile nistä leivät. Viillä leipien pintoihin viillot ja kohota peitettynä noin 30 minuuttia.


Voitele leivät vedellä ja ripottele pinnalle ruisjauhoja. Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin 40-50 minuuttia.






Tämä leipä on aivan ihanan jouluinen ja ainakin minulle maistui varsin hyvin. Luulenpa, että saan jouluksi tehdä tätä leipää vielä toisenkin satsin. ^^


Seuraavaksi alankin sitten valmistautua päivän puuhiin: suunnitelmissa olisi mm. maali- ja tapettikaupoilla käyminen! Pikkusiskoni ilmoitti tänään saapuvansa viikonloppuna tänne pohjoiseen ja sen verran riemastuin uutisesta, etten millään malttaisi pysyä aloillani!


Loppuun vielä tähän tunnelmaan mainiosti sopiva kappale.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sinivalkoista

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Meillä itsenäsyyspäivä on mennyt kotosalla sukulaisten kanssa hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Kyllä se vaan tällainen vieraiden kestitseminen vie mehuja aika tehokkaasti, kun ensin siivoaa ja laittaa ruokaa ja sitten siivoilee ruokapöydän ja laittaa tiskit ja kattaa kahvipöydän ja siivoaa sitten sen.... Eikä sillä, minä kyllä nautin siitä, kun on vieraita ja saa hääräillä, mutta kyllä nyt on mukava istua tässä sohvalla vilttiin kääriytyneenä ja syödä viimeiset suklaapalat, jotka vierailta vielä jäi. :)

Meillä on aina kotona äitini luona kaikki juhlat otettu vastaan suurella hartaudella ja täydellisellä valmistautumisella, joten voitte varmasti uskoa, mitä se tarkoittaa, kun tällainen neurootikko järjestää itse ensimmäiset sukupäivälliset itsenäisyyspäivänä... Jos en olisi eilen kärsinyt niin voimakkaista ranteet auki -fiiliksistä olisin todennäköisesti hankkinut mm. kaikkia mahdollisia sinisiä ja valkoisia kukkia, askarrellut triljoona pientä Suomen lippua ja vetänyt hommat muutenkin astetta överimmäksi. Onneksi siis havahduin vasta tänä aamuna siihen, että saatan sittenkin nousta sängystä ja jopa järjestää ne päivälliset, joihin vieraat oli jo kutsuttu. Sen seurauksena mentiin siis varsin simppelillä meiningillä - kynttilöitä, hyvää ruokaa, herkkuja... Ja kaikki nauttivat olostaan, siitä huolimatta, etten aloittanut överistressaamista tämän takia jo päiviä ennen.

Mekko: Back Street

Blogissakin on taas ollut muutaman päivän vähän hiljaisempaa, johtuen ihan yksistään siitä, etten ole jaksanut edes avata konetta, saati alkaa routia päivien tapahtumia - sen verran on taas nuo mielialavaihtelut heittäneet sinne negatiivisen puolelle. Onneksi tänään on taas näyttänyt huomattavasti valoisammalta ja jaksoin jopa taikoa pientä hymyä huulilleni vieraiden kunniaksi. Nämä mielialavaihtelut alkaisivat pikku hiljaa riittää kyllä meikäläiselle - jos viikosta kolme päivää menee märisten elämän epäoikeudenmukaisuutta (no joo, itsesääli se kannattaa aina.....), niin ei paljoa naurata. Kirjaimellisesti.

Pientä odotuksenkin makua on ilmassa, kun siskoni soitteli tänään, josko hän viikonloppuna nappaisi junan ja saapuisi muutamaksi päiväksi minua ilahduttamaan seurallaan. Olen siskoa nähnyt viimeksi alkusyksystä ja ikävä on jo kova, enkä millään malttaisi odottaa joulun jälkeen, jolloin olen itse suuntaamassa etelään. Me olemme siskon kanssa olleet aina vähintään paita ja peppu; hyvin harva ulkopuolinen edes ymmärtää meidän juttujamme ja usein muut luulevatkin meidän olevan umpihumalassa, kun kaksistaan pääsemme säheltämään ja nauramaan vedet silmissämme (selvin päin).


Teemaan sopivasti pukeuduin tänään sinivalkoiseen mekkoon, joka on ehdoton vaatekaappini suosikki. Tänään vasta havahduin siihen, etten pian välttämättä enää mahdu kaikkiin vaatteisiini - ja niistä vaatteista tämä mekko tulee olemaan ensimmäisten joukossa. Toivon todella, että pääsen raskauden jälkeen takaisin entisiin mittoihini, en mitenkään haluaisi luopua kaikista kauniista vaatteistani, puhumattakaan, että minulla olisi varaa koota moinen vaatekaappi uudestaan isommassa koossa!

Nyt täytyykin sitten niin kauan, kun vielä mitat sen sallivat, käyttää kaikkia ihania mekkoja niin paljon, ettei niitä teekään vähään aikaan mieli käyttää.

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Candy doesn't have to have a point. That's why it's candy.

Nyt olen saanut jouluvalmistelut oikein kunnolla käyntiin; suurin osa joulukorteista on jo tehtynä, osa lahjoista hankittu, lahjapaperit hankittu ja eilen aloin joululeivonnaisten teon.

Joulutorttuja ja pipareita.

Jouluvalmistelujen teko sujuu mukavasti, kun taustalla soi joululaulut ja leivonnaisten tuoksu jos mikä luo joulun tunnelmaa. Mieskin kommentoi eilen töistä kotiin tultuaan, että täällähän tuoksuu aivan joulu. ♥ Tänään olisikin vuorossa sitten leipien tekoa, joista toiseen tein aamulla juuren ja toinen on puolestaan kohoamassa. 


Järjestän tänä vuonna ensimmäistä kertaa itse joulun ja meidän luoksemme tulevat sukulaiset sitten joulun viettoon. Lapsuudenkodissani olen tottunut ehkä hieman ylenpalttiseenkin jouluun, ja moisen tavoittelu omalla kohdalla saattaa jossain vaiheessa äityä pienoiseksi joulustressiksi. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa ihan hyvältä, ja kun osan ruoista ja leivonnaisista tekee jo hyvissä ajoin pakkaseen, niin ei kaiken kiireen pitäisi kasaantua aattoon ja aatonaattoon.


Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 29. marraskuuta 2011

What can I eat?

Niin kuin ravintoasiat eivät olisi jo muutenkin yhtä kaaoksellista viidakkoa, jonka suositukset muuttuvat alati ääripäästä toiseen, on raskaana oleville vielä aivan omat ohjeistuksensa, mitä saa, pitää ja ei missään nimessä saa syödä. Aloitetaanpa vaikka niistä kielletyistä ruoka-aineista.


On olemassa joitain ruoka-aineita, joita tulisi välttää raskauden ja usein myös imetyksen aikana:

  • Maksaruoat ja maksamakkara (sisältävät runsaasti A-vitamiinia, ei tulisi syödä raskauden aikana)
  • Korvasieni (sisältää myrkkyä nimeltä gyromitriini, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Pellavansiemenet (kadmiumin kerääjä, sis. syaanivetyä, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Hauki, silakat ja lohi (sisältävät elohopeaa, PCB –yhdisteitä ja dioksiineja, haukea ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana, lohta tai silakoita vain kerran kuukaudessa raskauden aikana)
  • Merilevävalmisteet (sisältävät jodia, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Yrttitee (sisältää luontaisesti haitallisia aineita, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Luontaistuotteet (ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Tartarpihvi (raaka jauhelihataikina, toksoplasmoosin vaara, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet, pateet ja mäti, pastöroimaton maito ja siitä valmistetut tuotteet (listerioosin vaara, ei tulisi syödä raskauden aikana)
  • Valmisruoat ja pakastevihannekset (voidaan syödä, mutta kuumennettava kunnolla ennen syömistä listeriabakteerin varalta)

Lisäksi kohtuukäyttöä suositellaan seuraaville: kahvi (ja muut kofeiinituotteet), lakritsi, salmiakki sekä suola.

Vältettävien ruokien lista on jotakuinkin helposti muistettava, eikä se sisällä juurikaan sellaisia tuotteita, joita minä ainakaan päivittäin söisin muutenkaan, joten niiden jättäminen ruokavaliosta ei tuota ongelmia. Ainoastaan pellavansiemenet ovat sellaisia, jotka tuottivat alkuun minulla hieman ongelmia, koska käytin niitä aamumössöissäni joka päivä (enää sitäkään ongelmaa ei tosin ole, koska en kykene muutenkaan syömään kyseistä ruokaa lainkaan sen kuvotusta aiheuttavan koostumuksen vuoksi). Pellavansiemeniä on myös melkein kaikissa siemenleivissä, joten ne pitää muistaa jättää suosiolla kauppaan.

Lohi taas hieman harmittaa, koska uunilohi on ehdoton suosikkiruokani, mutta enköhän minä kuitenkin yhdeksän kuukautta selviä hieman vähemmälläkin uunilohen nauttimisella.

Kanasalaattia.

Mitä sitten tulisi syödä, ja mihin kiinnittää erityishuomiota? Listaan tähän alle nyt ravintoaineet, joita raskaana oleva erityisesti tarvitsee, sekä muutaman hyvän lähteen sen saamiseksi.
  • Kalsium: Maitotuotteet, seesaminsiemenet, nokkonen
  • Foolihappo: Pavut, pähkinät, vihreät vihannekset
  • Proteiini: Liha, juustot, tonnikala
  • D-vitamiini: Kala
  • B12-vitamiini: Hirvenliha, kananmuna, kala
  • Rauta: Veri, leseet, linssit

Multi-tabsin raskausajan vitamiinit ja omegat.
 Varmaan jokainen raskaana oleva hakee ainakin jonkinlaisia vitamiineja apteekin hyllyltä, ja minä päädyin Multi-tabsin raskausajan vitamiineihin ja omegoihin, kun sattuivat olemaan vielä tarjouksessakin; molemmat purnukat yhteishintaan 20 €. 


Nuo sisältävät kaikki, mitä raskaana oleva nainen tarvitsee monipuolisen ruokavalion lisäksi ja niihin on koottu juurikin ne vitamiinit, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä raskaana olevalle. Vitamiineja otetaan 1 päivässä ja omegoita 2.


Minulla on tämän alkuraskauden aikana ilmennyt todella monia ruoka-aineita, joita en vain pysty syömään. Esimerkiksi banaani, viinirypäleet, tonnikala, valkosipuli, jäätelö, kaikki karkit, monet liharuoat, jugurtti ja jotkin leivät. Salaattia, kiiviä ja ruisleipää voisin sen sijaan syödä taukoamatta, mutta nei eivät ihan taida riittää monipuoliseen ruokavalioon..

maanantai 28. marraskuuta 2011

It wasn't my night

Viikonloppu hurahti ohi vauhdilla, kun oli sen verran paljon mukvaa tekemistä. Lauantaina kävimme Limingan Wanhan ajan joulumarkkinoilla, joista emme valitettavasti saaneet sitä kaikkea nautintoa kuin yleensä joulumarkkinoista, koska myrsky oli sen verran kova, ettei ulkona seisoskelu oikein jaksanut innostaa.

Iltapäivällä suuntasimme sitten ystäväpariskunnan kanssa iltaa viettelemään - minä alkuun tyttöjen ja lasten kanssa ja mies perheen isännän kanssa. Kyllä oli melkoiset hulinat, kun neljä pojankoltiasta juoksentelee ympäriinsä ja neljä aikuista siinä vielä lisänä. :')

Tarkoitus oli lähteä läheiseen baariin pikkujouluja viettelemään, mutta minähän en millään jaksanut enää, vaan suuntasin yhdentoista aikaan jo sohvalle lepäilemään, kun muut jatkoivat iltaa baarissa. Eivätpä taida nuo illanistujaiset olla meikäläisen juttu enää vähään aikaan - yhdeksältä alkoi jo silmät luppaamaan siihen malliin, että alkoi peti houkuttaa.

Oliver ja Simba lempitähystyspaikallaan rappustasanteella.
Tänään olenkin sitten jälleen hieman siivoillut, kärsinyt pahoinvoinnista enemmän kuin olisi tarvis ja nukkunut kolmen tunnin päiväunet... Uni siis maistuu taas ihan uudella tavalla, ja ilman noita päiväunia olisin todennäköisesti vaan laahustanut zombiena koko päivän.

Jos jollain on vinkkiä raskauspahoinvoinnin helpottamiseen, ottaisin ilolla vastaan! Tällä hetkellä todella harvassa ovat ne ruoka-aineet, jotka eivät aiheuta kuvotusta ja pahoinvointia, ja jotain pitäisi kuitenkin syödä. Alavatsakivut äityvät toisinaan myöskin melkoisiksi, mutta niiden kanssa sentään pystyy vielä elämään, kun ovat vain hetkittäisi.


Tuosta kuvotuksesta tuli mieleeni; koin melkoisen järkytyksen, kun eilen alkoi tehdä kovasti mieli jäätelöä, jota sitten kaupasta hainkin, mutta syötyäni palasen, en enää kyennyt syömään enempää, koska sekin alkoi niin pahasti kuvottaa. Ja tänään kaupassa käydessäni puolestani jouduin melkein juoksemaan karkkihyllyjen ohi, kun tuttu kuvotus alkoi nostaa päätään.

Täytyy toivoa, että tämä olotila menee mahdollisimman nopeasti ohi, koska painon putoaminen ei tässä vaiheessa varmastikaan ole mitenkään toivottava asia.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Huppupää

Vihdoin olisi taas viikonloppu, ja harvinaista kyllä, jopa miehelläni on töistä vapaata! Yleensä hänen vapaapäivänsä sijoittuvat arkeen, jolloin meiltä jää kaikki jännittävät viikonloppuriennot kokematta.

Neule: Lindex, Legginsit: H&M, Säärystimet: Lindex
Koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän kotona hääräillessä ja tällä hetkellä tuntuu lähinnä, kuin olisin tehnyt vähintään 40 tuntisen työviikon, vaikka todellisuudessa kotoa poistumiset ovat olleet melko harvassa. Eilen mm. puunasin toisen vessoistamme viimeisen päälle ja muutenkin hieman parantelin sen yleisilmettä. Seinille oli kiinnitelty kaksipuolisella teipillä lehdistä leikattuja kuvia maisemista yms, eivätkä ne nyt oikein vastanneet minun mielikuviani kivasti sisustetusta vessasta, joten niidenkin irroittamiseen meni hyvä tovi - hyvän tovinhan ne jo olivat siinä olleetkin.


Lisäksi sain idean makuuhuoneen uudelleenjärjestelemisestä, mutta valitettavasti en ottanutkaan kaikkia pieniä yksityiskohtia huomioon ennen kuin lähdin siirtelemään huonekaluja. Esimerkiksi katon kaltevuus on asia, joka todennäköisesti vaikuttaa siihen, mihin kaikkialle vaatekaapin voi sijoittaa... No, nyt on makuuhuone edes jonkinlaisessa järjestyksessä.


Tänäänkään ei ole vielä tiedossa lepopäivää, koska olen lupautunut anopin avuksi asuntonsa järjestelemisessä ja omakin talo pitäisi vähintään imuroida. Mutta kenties sitten huomenna olisi jo jotain muutakin kuin siivoamista ja jotain muuttoon liittyvää ohjelmassa - kuten ne minun kauan odottamani joulumarkkinat. ^^

Mukavaa lauantaita kaikille!

torstai 24. marraskuuta 2011

Stars are falling down

Eilen ripustin meillekin hieman joulutunnelmaa kotiin, kun niin haikeana olin jo muiden valoviritelmiä katsellut. Melkoisen olematon on oma joulutunnelmani vielä, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa kohene, viimeistään viikonlopun joulumarkkinoiden jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilen myös Kauneimmat joululaulut tilaisuuteen osallistumisesta. ^^

Olohuoneen ikkunan tähtivalot.
Pienten jouluvalmisteluiden lisäksi olen edelleen ahertanut talomme siivoamisen ja järjestelemisen parissa, ja hiljalleen alkaa näyttää siltä, että vielä jonain päivänä siitäkin tulee valmista. Se päivä saattaa koittaa tosin vasta vuoden kuluttua, mutta ainakaan ei asiat enää tunnu jumittavan aivan totaalisen paikoillaan.

Raskauden mukanaan tuomat mielialan vaihtelut olen havainnut myös pelottavankin hyvin; olo alkaa tuntua melko maanis-depressiiviseltä... Yhtenä päivänä en saanut juuri mitään aikaiseksi, vaan makasin lähes koko päivän sohvalla peiton alla pahaa oloani itkien. Ja pahan olonhan saattoi tuona päivän aiheuttaa ihan vaikka vaan se, ettei meillä ollut vielä jouluvaloja ripustettuna.

Nyt kaksi päivää kestäneen hyvän olon aikana kaikki tuona päivänä miettimäni kurjat asiat ja kuvittelemani elämäni kurjuus tuntuu varsin kaukaiselta ja jopa naurettavalta - eihän elämässäni tällä hetkellä todellisuudessa ole juurikaan mitään huonoa (työttömyyttä lukuunottamatta, mutta enpä minä sitä kyllä muistanut tuona päivänä itkeä kertaakaan).

Kaksi päivää on tosiaan mennyt sitten jo aivan muissa tunnelmissa; unta en ole saanut juurikaan, mutta olen kuitenkin jaksanut puuhastella ihan aamusta saakka vaikka mitä - tänäänkin heräsin jo kello 01:23, nukuttuani reilut neljä tuntia, eikä väsymyksestä ole merkkejäkään, päinvastoin.

Rappusten välitasanteen tauluhylly led-valoineen.
Suuremmilta pahoinvoinneilta olen onnekseni pystynyt välttymään ainakin toistaiseksi, ainoa silloin tällöin häiritsevä oire on alavatsakivut, jotka tosin ovat hetkittäisiä, eivätkä mitään verrattuna esimerkiksi aiemmin kärsimiini kuukautiskipuihin. Jotkut hajut ja maut tosin nostavat pienen oksennusrefleksin pintaan ja olenkin joistain ruoka-aineista luopunut sen vuoksi, mutta se nyt on pientä.


Yksi tämän talon parhaista puolista on muuten myös se, että täällä ei varmasti yksikään naapuri häiriinny siitä, että blendaan aamumössön kello 03:45 aamulla, tai laitan tiskikoneen päälle samoihin aikoihin. Uskomaton vapaus tehdä asioita juuri silloin, kun siltä tuntuu. :D

Nyt lähdenkin sitten tutustumaan "uuteen" pyykkikoneeseemme (miehen isän vanha; omamme jäi vanhaan asuntoon anopille), josko saisin ensimmäiset pyykitkin jo pestyä täällä. Tähän saakkahan olen siis pessyt pyykit vanhalla asunnollamme, kun se on tuntunut jotenkin luotettavammalta ja turvallisemmalta...