It's freezing

Havahduin vasta Kirpparikeijun pakkaspostauksen lukiessani siihen, että olen ollut vähällä heittää hyvän pakkaspäivän aivan hukkaan! Jokatalvisiin rituaaleihini kuuluu jääkaapin ja pakastimen sulatus ja täydellinen pesu, kun ruoatkin voi hyvin heittää hetkeksi takakuistille kylmään ilman, että ne kärsivät siitä yhtään.

Niin tosiaan, petivaatteiden ja tyynyjen pakkaskäsittelyyn saakka en tänään vielä ehtinyt ollenkaan, kun intouduin tuosta toisesta pakkaspuuhasta niin kovasti, mutta senkin aika koittaa vielä - jos säätiedotuksiin on uskominen, ei pakkaset ole ainakaan hellittämässä ihan lähipäivinä, päinvastoin. Hyviä bakteerientappokelejä riittää siis varmasti!

Ja autotallissa olisi kyllä vielä toinenkin pakastin sulatettavaksi ja pestäväksi - saapa nähdä, koska sen saan aikaiseksi tehdä...

Onnekseni pakastin ei ollut mitenkään aivan umpijäässä, kuten esimerkiksi viimeisimmässä vuokra-asunnossani, jossa pakastimen sulatus oli vuorokausien homma, ei suinkaan tuntien...

Samalla tuli hyvin käytyä läpi kaikki pakastimen sisältämät ruoat ja yllätyin positiivisesti huomatessani, että jokainen joululeipä, laatikko, yms. on saatu syötyä pois! Tämän päivän ruokailun yhteydessä pakkasesta hävisi myös pussillinen peruna-sipulisekoitusta (en edes tiedä, mistä moinen oli minun pakkaseeni eksynyt. Todennäköisesti appiukon jäämistöä....) ja loppu pakastehernepussista, jonka erehdyksissäni menin ostamaan joulun alla, kun luulin niitä jouluherneiksi... Meillä ei kotona koskaan ollut mitään "jouluherneitä", enkä näin ollen tiennyt sen olevan ihan oikea käsite ja nimi niille hemmetin herneille, joten kun minun toivottiin hankkivan jouluherneitä joulupöytään, ostin pakasteherneitä (paljon). Nyt sitten saan suurta tyydytystä jokaisesta tyhjentyneestä pakastehernepussista. Prkl.

Yksi syy siihen, että pakastimemem saattoi toisinaan (yleensä) olla pieni mysteeri itse kullekin sisältönsä suhteen, johtui siitä, että ne, mitä siellä oli, oli pakattu niin epämääräisesti ja kehnosti (mm. muutaman apteekin pussin poistin tuolta kokonaan.....), että paljon jäi aina kaikenlaista huomaamatta.

Myös marjat olivat yksi suurista päänvaivoista, koska ne oli sullottu vain pakastepusseihin epäkäytännöllisiksi möykyiksi ilman mitään tekstejä siitä, mitä marjaa kyseinen pussukka mahdollisesti sisältää. Kyllähän lakat nyt tunnistaa, mutta mustikat vs. mustaherukat onkin jo vähän toinen juttu, tai punaherukat vs. puolukat. Ja tottahan nuokin nyt lähemmällä tarkastelulla toisistaan erottaa, mutta ajattelin joka tapauksessa jälleen helpottaa elämääni ja lepuuttaa hermojani sillä, että vaihdoin marjat kunnollisiin pusseihin, joihin jokaiseen kirjoitin, mitä pussi sisältää ja varmuuden vuoksi vielä poimintavuoden (2011).

Ah, tällaisten rupeamien hoitaminen keventää aina kummasti mieltä, vaikka homma olisi mieluinenkin - onhan se aina joka tapauksessa huomattavasti mieluisampaa, kun jonkun paikan tietää varmasti olevan täydellisen puhdas ja järjestyksessä. :)

Nyt tämä neiti suuntaa peiton alle.

Hyvää yötä! ♥