tiistai 29. marraskuuta 2011

What can I eat?

Niin kuin ravintoasiat eivät olisi jo muutenkin yhtä kaaoksellista viidakkoa, jonka suositukset muuttuvat alati ääripäästä toiseen, on raskaana oleville vielä aivan omat ohjeistuksensa, mitä saa, pitää ja ei missään nimessä saa syödä. Aloitetaanpa vaikka niistä kielletyistä ruoka-aineista.


On olemassa joitain ruoka-aineita, joita tulisi välttää raskauden ja usein myös imetyksen aikana:

  • Maksaruoat ja maksamakkara (sisältävät runsaasti A-vitamiinia, ei tulisi syödä raskauden aikana)
  • Korvasieni (sisältää myrkkyä nimeltä gyromitriini, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Pellavansiemenet (kadmiumin kerääjä, sis. syaanivetyä, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Hauki, silakat ja lohi (sisältävät elohopeaa, PCB –yhdisteitä ja dioksiineja, haukea ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana, lohta tai silakoita vain kerran kuukaudessa raskauden aikana)
  • Merilevävalmisteet (sisältävät jodia, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Yrttitee (sisältää luontaisesti haitallisia aineita, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Luontaistuotteet (ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Tartarpihvi (raaka jauhelihataikina, toksoplasmoosin vaara, ei tulisi syödä raskauden eikä imetyksen aikana)
  • Graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet, pateet ja mäti, pastöroimaton maito ja siitä valmistetut tuotteet (listerioosin vaara, ei tulisi syödä raskauden aikana)
  • Valmisruoat ja pakastevihannekset (voidaan syödä, mutta kuumennettava kunnolla ennen syömistä listeriabakteerin varalta)

Lisäksi kohtuukäyttöä suositellaan seuraaville: kahvi (ja muut kofeiinituotteet), lakritsi, salmiakki sekä suola.

Vältettävien ruokien lista on jotakuinkin helposti muistettava, eikä se sisällä juurikaan sellaisia tuotteita, joita minä ainakaan päivittäin söisin muutenkaan, joten niiden jättäminen ruokavaliosta ei tuota ongelmia. Ainoastaan pellavansiemenet ovat sellaisia, jotka tuottivat alkuun minulla hieman ongelmia, koska käytin niitä aamumössöissäni joka päivä (enää sitäkään ongelmaa ei tosin ole, koska en kykene muutenkaan syömään kyseistä ruokaa lainkaan sen kuvotusta aiheuttavan koostumuksen vuoksi). Pellavansiemeniä on myös melkein kaikissa siemenleivissä, joten ne pitää muistaa jättää suosiolla kauppaan.

Lohi taas hieman harmittaa, koska uunilohi on ehdoton suosikkiruokani, mutta enköhän minä kuitenkin yhdeksän kuukautta selviä hieman vähemmälläkin uunilohen nauttimisella.

Kanasalaattia.

Mitä sitten tulisi syödä, ja mihin kiinnittää erityishuomiota? Listaan tähän alle nyt ravintoaineet, joita raskaana oleva erityisesti tarvitsee, sekä muutaman hyvän lähteen sen saamiseksi.
  • Kalsium: Maitotuotteet, seesaminsiemenet, nokkonen
  • Foolihappo: Pavut, pähkinät, vihreät vihannekset
  • Proteiini: Liha, juustot, tonnikala
  • D-vitamiini: Kala
  • B12-vitamiini: Hirvenliha, kananmuna, kala
  • Rauta: Veri, leseet, linssit

Multi-tabsin raskausajan vitamiinit ja omegat.
 Varmaan jokainen raskaana oleva hakee ainakin jonkinlaisia vitamiineja apteekin hyllyltä, ja minä päädyin Multi-tabsin raskausajan vitamiineihin ja omegoihin, kun sattuivat olemaan vielä tarjouksessakin; molemmat purnukat yhteishintaan 20 €. 


Nuo sisältävät kaikki, mitä raskaana oleva nainen tarvitsee monipuolisen ruokavalion lisäksi ja niihin on koottu juurikin ne vitamiinit, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä raskaana olevalle. Vitamiineja otetaan 1 päivässä ja omegoita 2.


Minulla on tämän alkuraskauden aikana ilmennyt todella monia ruoka-aineita, joita en vain pysty syömään. Esimerkiksi banaani, viinirypäleet, tonnikala, valkosipuli, jäätelö, kaikki karkit, monet liharuoat, jugurtti ja jotkin leivät. Salaattia, kiiviä ja ruisleipää voisin sen sijaan syödä taukoamatta, mutta nei eivät ihan taida riittää monipuoliseen ruokavalioon..

maanantai 28. marraskuuta 2011

It wasn't my night

Viikonloppu hurahti ohi vauhdilla, kun oli sen verran paljon mukvaa tekemistä. Lauantaina kävimme Limingan Wanhan ajan joulumarkkinoilla, joista emme valitettavasti saaneet sitä kaikkea nautintoa kuin yleensä joulumarkkinoista, koska myrsky oli sen verran kova, ettei ulkona seisoskelu oikein jaksanut innostaa.

Iltapäivällä suuntasimme sitten ystäväpariskunnan kanssa iltaa viettelemään - minä alkuun tyttöjen ja lasten kanssa ja mies perheen isännän kanssa. Kyllä oli melkoiset hulinat, kun neljä pojankoltiasta juoksentelee ympäriinsä ja neljä aikuista siinä vielä lisänä. :')

Tarkoitus oli lähteä läheiseen baariin pikkujouluja viettelemään, mutta minähän en millään jaksanut enää, vaan suuntasin yhdentoista aikaan jo sohvalle lepäilemään, kun muut jatkoivat iltaa baarissa. Eivätpä taida nuo illanistujaiset olla meikäläisen juttu enää vähään aikaan - yhdeksältä alkoi jo silmät luppaamaan siihen malliin, että alkoi peti houkuttaa.

Oliver ja Simba lempitähystyspaikallaan rappustasanteella.
Tänään olenkin sitten jälleen hieman siivoillut, kärsinyt pahoinvoinnista enemmän kuin olisi tarvis ja nukkunut kolmen tunnin päiväunet... Uni siis maistuu taas ihan uudella tavalla, ja ilman noita päiväunia olisin todennäköisesti vaan laahustanut zombiena koko päivän.

Jos jollain on vinkkiä raskauspahoinvoinnin helpottamiseen, ottaisin ilolla vastaan! Tällä hetkellä todella harvassa ovat ne ruoka-aineet, jotka eivät aiheuta kuvotusta ja pahoinvointia, ja jotain pitäisi kuitenkin syödä. Alavatsakivut äityvät toisinaan myöskin melkoisiksi, mutta niiden kanssa sentään pystyy vielä elämään, kun ovat vain hetkittäisi.


Tuosta kuvotuksesta tuli mieleeni; koin melkoisen järkytyksen, kun eilen alkoi tehdä kovasti mieli jäätelöä, jota sitten kaupasta hainkin, mutta syötyäni palasen, en enää kyennyt syömään enempää, koska sekin alkoi niin pahasti kuvottaa. Ja tänään kaupassa käydessäni puolestani jouduin melkein juoksemaan karkkihyllyjen ohi, kun tuttu kuvotus alkoi nostaa päätään.

Täytyy toivoa, että tämä olotila menee mahdollisimman nopeasti ohi, koska painon putoaminen ei tässä vaiheessa varmastikaan ole mitenkään toivottava asia.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Huppupää

Vihdoin olisi taas viikonloppu, ja harvinaista kyllä, jopa miehelläni on töistä vapaata! Yleensä hänen vapaapäivänsä sijoittuvat arkeen, jolloin meiltä jää kaikki jännittävät viikonloppuriennot kokematta.

Neule: Lindex, Legginsit: H&M, Säärystimet: Lindex
Koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän kotona hääräillessä ja tällä hetkellä tuntuu lähinnä, kuin olisin tehnyt vähintään 40 tuntisen työviikon, vaikka todellisuudessa kotoa poistumiset ovat olleet melko harvassa. Eilen mm. puunasin toisen vessoistamme viimeisen päälle ja muutenkin hieman parantelin sen yleisilmettä. Seinille oli kiinnitelty kaksipuolisella teipillä lehdistä leikattuja kuvia maisemista yms, eivätkä ne nyt oikein vastanneet minun mielikuviani kivasti sisustetusta vessasta, joten niidenkin irroittamiseen meni hyvä tovi - hyvän tovinhan ne jo olivat siinä olleetkin.


Lisäksi sain idean makuuhuoneen uudelleenjärjestelemisestä, mutta valitettavasti en ottanutkaan kaikkia pieniä yksityiskohtia huomioon ennen kuin lähdin siirtelemään huonekaluja. Esimerkiksi katon kaltevuus on asia, joka todennäköisesti vaikuttaa siihen, mihin kaikkialle vaatekaapin voi sijoittaa... No, nyt on makuuhuone edes jonkinlaisessa järjestyksessä.


Tänäänkään ei ole vielä tiedossa lepopäivää, koska olen lupautunut anopin avuksi asuntonsa järjestelemisessä ja omakin talo pitäisi vähintään imuroida. Mutta kenties sitten huomenna olisi jo jotain muutakin kuin siivoamista ja jotain muuttoon liittyvää ohjelmassa - kuten ne minun kauan odottamani joulumarkkinat. ^^

Mukavaa lauantaita kaikille!

torstai 24. marraskuuta 2011

Stars are falling down

Eilen ripustin meillekin hieman joulutunnelmaa kotiin, kun niin haikeana olin jo muiden valoviritelmiä katsellut. Melkoisen olematon on oma joulutunnelmani vielä, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa kohene, viimeistään viikonlopun joulumarkkinoiden jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilen myös Kauneimmat joululaulut tilaisuuteen osallistumisesta. ^^

Olohuoneen ikkunan tähtivalot.
Pienten jouluvalmisteluiden lisäksi olen edelleen ahertanut talomme siivoamisen ja järjestelemisen parissa, ja hiljalleen alkaa näyttää siltä, että vielä jonain päivänä siitäkin tulee valmista. Se päivä saattaa koittaa tosin vasta vuoden kuluttua, mutta ainakaan ei asiat enää tunnu jumittavan aivan totaalisen paikoillaan.

Raskauden mukanaan tuomat mielialan vaihtelut olen havainnut myös pelottavankin hyvin; olo alkaa tuntua melko maanis-depressiiviseltä... Yhtenä päivänä en saanut juuri mitään aikaiseksi, vaan makasin lähes koko päivän sohvalla peiton alla pahaa oloani itkien. Ja pahan olonhan saattoi tuona päivän aiheuttaa ihan vaikka vaan se, ettei meillä ollut vielä jouluvaloja ripustettuna.

Nyt kaksi päivää kestäneen hyvän olon aikana kaikki tuona päivänä miettimäni kurjat asiat ja kuvittelemani elämäni kurjuus tuntuu varsin kaukaiselta ja jopa naurettavalta - eihän elämässäni tällä hetkellä todellisuudessa ole juurikaan mitään huonoa (työttömyyttä lukuunottamatta, mutta enpä minä sitä kyllä muistanut tuona päivänä itkeä kertaakaan).

Kaksi päivää on tosiaan mennyt sitten jo aivan muissa tunnelmissa; unta en ole saanut juurikaan, mutta olen kuitenkin jaksanut puuhastella ihan aamusta saakka vaikka mitä - tänäänkin heräsin jo kello 01:23, nukuttuani reilut neljä tuntia, eikä väsymyksestä ole merkkejäkään, päinvastoin.

Rappusten välitasanteen tauluhylly led-valoineen.
Suuremmilta pahoinvoinneilta olen onnekseni pystynyt välttymään ainakin toistaiseksi, ainoa silloin tällöin häiritsevä oire on alavatsakivut, jotka tosin ovat hetkittäisiä, eivätkä mitään verrattuna esimerkiksi aiemmin kärsimiini kuukautiskipuihin. Jotkut hajut ja maut tosin nostavat pienen oksennusrefleksin pintaan ja olenkin joistain ruoka-aineista luopunut sen vuoksi, mutta se nyt on pientä.


Yksi tämän talon parhaista puolista on muuten myös se, että täällä ei varmasti yksikään naapuri häiriinny siitä, että blendaan aamumössön kello 03:45 aamulla, tai laitan tiskikoneen päälle samoihin aikoihin. Uskomaton vapaus tehdä asioita juuri silloin, kun siltä tuntuu. :D

Nyt lähdenkin sitten tutustumaan "uuteen" pyykkikoneeseemme (miehen isän vanha; omamme jäi vanhaan asuntoon anopille), josko saisin ensimmäiset pyykitkin jo pestyä täällä. Tähän saakkahan olen siis pessyt pyykit vanhalla asunnollamme, kun se on tuntunut jotenkin luotettavammalta ja turvallisemmalta...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Snowflakes danced through the landscape

Aamulla sateli taivaan täydeltä pehmoisia isoja lumihiutaleita, jotka peittivät kaiken ruman valkoiseen harsoon. Lienee sanomattakin selvää, että tämä neito tapitti kuistilla silmät ihastuksesta suurina. :)


Tämä päivä on mennyt todella leppoisissa tunnelmissa, hiljalleen kotona hääräillessä, ilman mitään sen suurempia paineita tai pakollisia tehtäviä. Niinpä mitään kovin kummoista kerrottavaakaan ei tästä päivästä ole, mutta nämä talven ensimmäiset lumikuvat oli kuitenkin pakko tulla jakamaan - pieneksi muistoksi ensi vuodellekin. :)


Meidän uusi kotitalo takapuoleltaan.
Hirsinen piharakennus.

Toki pitää vielä lisätä tähän ihanaan lumiteemaan sopivaa musiikkia; kuuntelen tätä kappaletta lähes poikkeuksetta aina silloin, kun ulkona satelee lunta.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Elävää ravintoa

Ruoanlaitto ja leipominen ovat jo pitkään kuuluneet yksiin suosikkiharrastuksiini, ja olenkin hyvin tietoinen kaikenmaailman ravintoon liittyvistä seikoista. Pyrin syömään mahdollisimman vähän viljatuotteita, sokeria ja keinotekoisia elintarvikkeita. Lisäksi olen viime vuosina kiinnostunut myös elävästä ravinnosta ja sen vaikutuksista ihmisen terveyteen.

Eilen kokeilin erästä elävän ravinnon reseptiä, jonka löysin täältä. Täytyy myöntää, että ensin hieman kurtistelin kulmiani ajatukselle, että cashewpähkinöistä on mahdollisuus valmistaa kermaa, mutta hyvinhän tuosta näytti kermaista tulevan - ja vieläpä maukasta sellaista!

Cashewkermaa
Melko kauan sain kikkailla tuon kerman kanssa, jotta sain siitä koostumukseltaan kelpoa, mutta ensi kerralla sekin sujunee jo paremmin.

Marja-cashewpähkinä-kerrosherkku.
Alimmaksi kerrokseksi laitoin mustikkaa ja mustaherukkaa, väliin kermaa, päälle punaviinimarjaa ja kermasta vielä hattu päälle. Tuosta tulee jo pelkästään niin kauniskin, että on ihan ilo syödä. ^^


Toisinaan tämä terveysintoiluni menee jo liiallisuuksiinkin, ainakin joidenkin ulkopuolisten mielestä, ja nyt, kun joudun miettimään omia syömisiäni valitessani myös toisen ihmisen ravinnon saantia, olen entistä enemmän natsi näiden asioiden suhteen. Myönnän, ettei minun kenties olisi kannattanut perehtyä esimerkiksi listoihin siitä, mitä raskaana oleva nainen ei saa syödä, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi. Esimerkiksi aiemmin jokapäiväisessä käytössä olleet pellavansiemenet (sopivat loistavasti joka-aamuiseen elävän ravinnon pirtelööni) saivat nyt siirtyä omasta kaapistani anopilleni - ihan vaan varmuuden vuoksi.


Tänään on muutenkin ollut taas hirmuinen hulinapäivä, kun aamusta tuli miehen kaveri meille lounaalle ja päivällä sitten anoppi ja miehen veli käymään läpi miehen vastikään edesmenneen isän vaatteita, joita olikin vain vaivaiset neljä vaatekaapillista. Monta säkillistä oli ihan pelkkää roskaa, osa menee kierrätykseen ja osa sukulaisille. Nyt olisi sitten meidänkin vaatteille jo tilaa täälläkin, kun tähän asti meidän vaatteemme ovat olleet edellisessä asunnossamme odottamassa vaatekaappien vapautumista täällä.


Vielä pitäisi tälle illalle yksi ateria koota, kun mies tulee töistä kaverinsa kanssa talvirenkaita vaihtamaan ja lupasin heille uunilohta laittaa. Lohikin oli ainakin joidenkin listausten mukaan niissä ruokalajeissa, joita ei kovin usein sopisi raskaana ollessa syödä, mutta tuskinpa tuo haittaa, jos kerran kuussa pienen määrän syö. Täytyy vaan tehdä runsaasti salaattia siihen oheen.

Onko täällä muita terveysintoilijoita, elävän ravinnon kannattajia, karppaajia...?

perjantai 18. marraskuuta 2011

To Calculate the Tile Ends

Tänäaamuna olin kuin pikkulapsi ensilumen äärellä lenkille lähtiessäni - pitkän aikaa olen jo lunta odottanut ja tänään sitä vihdoin oli ohuen ohut kerros maanpinnalla ja etupihakin näytti aivan satumaiselta, kun musta asfaltti oli peittynyt valkoiseen harsoon.

Viime päivät ovat menneet ahkerasti paikkoja puunaillessa, eikä ainakaan toistaiseksi loppua näy. Sellaista se ilmeisesti on, kun talossa on kasvanut kolme lasta, kaksi aikuista ja yksi kissa - kaikkien paikkojen puhdistamiselle ei vain ole ollut aikaa. Luulen, että siisteysneuroosini alkaa pikku hiljaa, tämän talon myötä, karista olemattomiin. Välillä tuntuu, ettei se puhdistaminen ja kiillottaminen koskaan lopu. Puhumattakaan tavaroiden läpikäymisestä ja järjestelemisestä. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että mitä siivoamiseen tulee, en sitä kerran jostain aloitettuani malta ihan heti lopettaakaan.

Olen nyt käynyt läpi kaksi vaatekaappia, lukemattomat määrät nurkista löytyviä epämääräisiä tavaravuoria ja monen monta kirjoituspöydänlaatikkoa. Eilen aloin noiden lisäksi tosiaan puhdistaa myös pintoja, kuten ovia, valokatkaisimia ja tänään takan ja leivinuunin ulkopintaa, jonka paksun harmaan peitteen alta paljastui kaunis valkoinen muuraus. Ihan uuden veroinenhan se ei edelleenkään ole - onhan se jo lähes kolmekymmentävuotta vanhakin, ja osa tiilistä on jo lohkeillut, mutta ainakin se on nyt puhdas.


Näiden kahden puhdistusvimmaisen päivän aikana olen kokeillut kolmea erilaista puhdistussientä hieman vertailumielessä. Aiemmin olen käyttänyt Viledan miraclean -sieniä ja olen ne hyväksi todennutkin. Niiden kohdalla ainoa hämmennystä aiheuttava seikka oli hinta; K-Marketissa 4,70 € / neljä kappaletta ja S-Marketissa 3,40 € / neljä kappaletta! Harvoin noilla kahdella kaupalla noin suuria hintaeroja on, mutta näköjään sitten joidenkin tuotteiden kohdalla.

Swifferin vastaava tuote maksoi K-Marketissa 4,99 € / kolme kappaletta, mutta teho on kyllä ihan sama kuin tuossa Viledassakin. Sienen keskellä olevan karhean välikappaleen (en oikein käsittänyt sen kappaleen pointtia) vuoksi sieni saattaa olla ihan pienen aavistuksen verran kestävämpi kuin Viledassa, mutta muuten täsmälleen samanlainen niin teholtaan kuin käytöltäänkin.

Skotch-Brite - sienet löysin S-Marketista ja hintaa niillä on 1,99 € / kaksi kappaletta. Täsmälleen sama tuote kuin Vileda, jälleen kerran. Tämän testin perusteella taidan jatkossakin pysytellä tuossa Viledassa, se on ainakin hyväksi havaittu jo moneen kertaan.


Sen lisäksi, että olen vain konemaisesti yrittänyt saada tästä talosta asuttavaa ja tuskaillut kaiken rojun keskellä, mihin minkäkin tungen, olen tehnyt myös joitain ihastuttavia löytöjä. Keittiönkaapeista löytyi muutama vanha suloinen pata, joissa leivinuunissa haudutettu karjalanpaisti maistuu huomattavasti paremmalta kuin nykyisissä modernimmissa padoissa. Tarjoiluastiahan vaikuttaa suurelta osin ruoan maistuvuuteen. ;>

Keittiönkaapeista löysin myös kolme vanhanaikaista pannua, joiden yltä pyyhin pinttyneen pölykerroksen ja asettelin ne takan edustalle kunniapaikalle.


Seuraavaksi taidan suunnata yläkerran makuuhuoneen sisustamisen kimppuun. Ideoita olisi siihenkin jo vaikka millä mitalla, ja enää toteutus (ja muutama hankinta, kröhm) puuttuu.


Mukavaa ja aktiivista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Piece of my heart

Heti tuntuu asunto enemmän kodilta, kun ympäriltä kuuluu kahden karvalapsosen tassujen ääni ja illalla nukkumaan mennessä rientää kaksi pikkuista kainaloon kehräämään.

Oliver
 Eilen kuljetimme Oliverin uuteen kotiinsa ja edellisenä päivänä Simban. Yllättävän hyvin ovat molemmat kotiutuneet uuteen asuinympäristöönsä; edellisen muuton jälkeen molemmat luimistelivat sängyn alla viikon ennen kuin uskaltautuivat tutkimaan paikkoja.


Simba
Uudessa talossa kissoilla riittääkin tutkittavaa ja ihmeteltävää - ja tähystyspaikkoja ikkunoiden ääressä riittää vaikka millä mitalla!




Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

tiistai 15. marraskuuta 2011

I run, run, run, like a Duracell Bunny

Päivät kiitävät ohitse aivan tolkuttomalla vauhdilla ja illalla vasta ehtii havahtumaan siihen, että jälleen yksi päivä on ohitse. Tänään olen kipitellyt pitkin Oulun katuja ja virastoissa asioita hoitelemassa.

Harmikseni sain huomata, etteivät ohuet sukkahousut riitä enää mitenkään hameiden kaveriksi, sillä niin kovin pääsi jo kylmyys puremaan. Vaikka ainahan ensimmäiset hieman kylmemmät päivät tuntuvat aivan kauhistuttavilta, kunnes niihin ehtii tottua ja + 1 tuntuu jo lämpimältä.

Paita: Seppälä, Toppi: Seppälä, Hame: Lindex, Vyö: Vero Moda, Sukkahousut: H&M

Pikku hiljaa alkaa jo tottua uuteen asuinympäristöön ja mielessä vilisee ideoita siitä, miten tästä täysin alkuperäisessä asussaan olevasta talosta taikoo omannäköisensä. Ne taiat vaativat totta kai hieman muutakin kuin taikasauvan heiluttelua, joten muutokset on tehtävä asia kerrallaan, kukkaron nyörien mukaan. Kunhan nyt vain saataisiin alakerran varasto-look muistuttamaan hieman enemmän sitä, miltä perinteinen olohuone yleensä näyttää, voisi alkaa keskittyä niihin hieman luovempiin ideoihin.


Tänään palautimme jo kuorma-auton ystävälleni ja siirryimme takaisin pikkuautoomme, joten suurimmat muuttotohinat ovat jo onneksi ohi. Huomenna olisi vielä tarkoitus käydä siivoamassa vanha asuntomme lattiasta kattoon, jotta uuden asukkaan on mukavampi alkaa sinne kotia rakentaa. Tuntuu lohduttavalta, että kyseiseen asuntoon muuttaa sukulainen, josta tietää, että pitää kodista varmasti huolen, eikä päästä paikkoja repsahtamaan, saatika tuhoaisi mitään.

Pieni sneak peak uudesta asunnostamme; yläkerran ihastuttavat kaltevat katot.
Vaikka alkuun sopeutumiseni tähän asuntoon tuntuikin hieman kaukaiselta ja toisinaan jopa täysin mahdottomalta asialta, olen pahimmasta kaaoksesta selvittyäni alkanut jo nähdä kauneutta ympärilläni. Leivinuuni on hieman jo kuluneesta ulkonäöstään huolimatta täydellinen kodin sydän, eikä leivinuunista leijailevaa savun tuoksua voita mikään. Puhumattakaan siitä, millaisia herkkuja siinä saa valmistettua!

Yläkerran lautalattia ja makuuhuoneiden kaltevat katot saavat myös sydämeni sykkimään. Loppujen lopuksi tämä talo on juuri sitä, mitä kodikas talo onkin. En malta odottaa, että saamme tämän järjestykseen ja kaikki huoneet muuhunkin käyttöön kuin talon alkuperäisten huonekalujen ja esineiden varastoimiseen. :)


Loppuun vielä Katzenjammerin kappale, joka tuo mieleeni aina sirkuksen ja sopii tämän päivän tohinoihin täydellisesti.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Silent all these years

Eilinen isänpäivä alkoi hautausmaalla hiljentyen. Nuorempana koin hautausmaat lähinnä ahdistavina ja pelottavina paikkoina, mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan niiden karua kauneutta ja hiljaisuutta.


Tämän kaiken muuton aiheuttaman kiireen, stressin ja kaaoksen keskellä on hyvä välillä lähteä pois, kierrellä hautausmaan pikkuteitä ja keskittyä ympärillä olevaan hiljaisuuteen; siihen, ettei hetkeen ole edes lupa kiirehtiä.


Muuten isänpäivä, kuten muutkin päivät lähiaikoina, meni paikkojen järjestelyssä, pakkaamisessa, siivoamisessa... Ylipäätään kahden asunnon välillä poukkoiluun. Varsinkin iltaisin tämä kaaos tuntuu välillä ahdistavan nurkkaan, en osaa keskittyä, jos ympärillä vallitsee konkreettinen kaaos. Toivon, että tilanne tästä pikku hiljaa helpottaa ja pääsemme laittamaan taloa oman näköiseksi.


Tänään olisi luvassa vielä viimeisten tavaroiden kuljetus vanhalta asunnolta tänne uuteen, vanhan asunnon siivoaminen, huonekalujen kokoaminen ja järjestäminen paikoilleen ja erään toisen muuton suorittaminen.


lauantai 12. marraskuuta 2011

In the middle of Hurricane


Päätin aloittaa tämän blogin purkaakseni mielessäni ja elämässäni vellovaa hurrikaania. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat aina olleet minun keinoni ilmaista itseäni, ja nyt, kun muutin keväällä lähes 700 kilometrin päähän perheestäni, sukulaisistani ja ystävistäni, asioiden läpikäyminen heidän kanssaan on luonnollisesti hankaloitunut. Kävin keväällä läpi isoja muutoksia, monessakin mielessä, eivätkä ne muutokset ole vieläkään jättäneet tilaa hengähtää, vaan jatkuvasti on uutta pyörremyrskyä tuloillaan.

Nyt toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että ensi vuosi on suotuisampi, ja siinä ohessa puran tuntemuksiani – niin onnistumisia, iloja kuin niitä ahdistuksenkin hetkiä - täällä blogissani. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä kirjoittaa ainoastaan synkistä ja kurjista asioista, vaikka mieli välillä sille tielle karkaakin, vaan ihan niistä arjen pienistä asioista; olenhan lopulta myös hyvin pienestä ilahtuva.

 
Olen pitänyt blogia aiemminkin, monet kerrat, jos rehellisiä ollaan, mutta aina jollain tietyllä teemalla, yrittäen lokeroida sen kaiken, mitä julkaisen, johonkin tiettyyn aihepiiriin ja muottiin, jättäen kaiken oikeasti mielenpäällä olevan sinne mielen syövereihin. Nyt en aiokaan kategorioida blogiani millään lailla, vaan kirjoitan siitä, mistä milloinkin tuntuu.

Toisinaan mielenpäällä ovat sykähdyttävät sisustusideat ja –haaveet, toisinaan itseä miellyttävät asukokonaisuudet ja toisinaan vain elämän raadollisuus tai kauneus, tilanteesta ja katsantakannasta riippuen. Ennen kaikkea haen tällä blogillani väylää purkaa asioita, sillä vaikka olenkin jo kahdeksan kuukautta majaillut näillä kulmilla, ei aina ole lähettyvillä ihmistä, jonka kanssa keskustella tai kellonaika ei ole sovelias puhelinsoittoon.


Vaikka pidänkin blogia osaksi ylläpitääkseni omaa mielenterveyttäni, on se aina myös vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Mikäli siis eksyt näitä minun juttujani lukemaan, olisin enemmän kuin iloinen, mikäli jättäisit jälkesi vierailustasi kommenttilaatikkoon. Kaikenlaiset kommentit, ideat ja ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Coraline