Näpertelyn iloa!

Tämän aamun aloitin muutamalla askarteluprojektilla, kun satuin appiukon vanhaa työhuonetta siivotessani törmäämään muutamaan vanhaan kirja-aarteeseen, joiden kellastuneet sivut suorastaan vaativat päästä askartelukäyttöön.

Vanhojen kirjojen viehätystä.

Etiketit pakasterasioihin.

Eilen tein niin ison kattilallisen jauhelihakeittoa, että sitä riitti ihan pakastimeen asti; harvinainen tilanne meillä.

Kyllä kelpaa laittaa keitot vastapestyyn pakastimeen, kun on oikein kunnon etiketit ja kaikki, eikä aina niitä maalarinteippisutaisuja. :)

Neilikkapurkin uusi ilme.

Löysin kaapin perältä joskus aiemmin jo jonkun vanhan pikakahvipurkin ja ajattelin, että moiselle saattaa joskus vielä löytyä jotain käyttöä. Tänään! Hieman kirjansivua, vintage kuvia ja pitsinauhaa (jonka pelastin rikkinäisestä roskiin menevästä ompelukorista, jota nauha oli joskus ennen muinoin ollut kaunistamassa), ja purnukasta tuli oikein sievä. Tai ainakin sievempi kuin mitä se ennen oli.

Vielä etiketti kanteen.

Muutamat tulitikkuaskitkin piti vielä koristella samaan syssyyn. Nykyisinhän meillä ei enää paljoa tulitikkuja tarvita, kun takan ja leivinuunin sytyttämistä varten mies hankki kaasusytyttimen, mikä kieltämättä onkin huomattavasti käytännöllisempi noissa hommissa. Mutta kynttilät voi sentään vielä sytyttää ihan noilla perinteisilläkin tikuilla!

Kynttiläalustan alla vilahtelee pienesti musta kaitaliina pöydällä. Kyseessä on itse asiassa paneeliverho, jonka monipuolisuuden hoksasin vasta tänään, kun heitin punaisen kaitaliinan pyykkikoriin ja sieltä ensi joulua odottamaan. Jotenkin tuntuu ontolta, jos pöydällä ei ole mitään liinaa tai vastaavaa, joten tuo pelasti tilanteen kyllä hyvin.

En vain pysty käsittämään, miten suoraan kaapista otettu verho voi olla niin rypyssä, ettei sitä ennen silittämistä viitsi katsella yhtään. Minullahan on tapana silittää kaikki liinavaatteet, verhot, pöytäliinat yms. tarkasti ennen kuin viikkaan ne kaappiin. Joku on tainnut erehdyksissä nykäistä tuon verhon alas kaapista ja laittaa sen sitten takaisin vähän miten sattuu... No, onneksi tuo nyt oli varsin pienitöinen silitettävä, ja olihan tuolla jo yksi aluslakanakin silitystään odottamassa, joten eipä se hukkaan mennyt sekään silitysraudan esille kaivaminen. :)

Nyt tämä neiti lähtee (jälleen) ainakin suunnittelemaan tuota askarteluhuoneen siivousta, josko tällä kertaa pääsisi jo hieman pidemmälle kyseisessä hommassa kuin pelkästään askartelemaan. Vaikka olisihan sitä yksi syntymäpäiväkorttikin tehtävänä.... ;)

Kaunista talvipäivää kaikille!