Valitettavasti vasta hautausmaalla hoksasin, että tuo on paikka, jonne voi viedä kynttilän niille, joiden hauta on muualla, eikä muutoin pääsisi kynttilää viemään. Olisin mielelläni vienyt kynttilän äitini ja isoäitinikin muistoksi, mutta onneksi olen sentään tiistaina menossa Turkuun, voin käydä heidän leposijoillaan ihan konkreettisestikin.
Tämä oli ensimmäinen joulu, kun kävin haustausmaalla. Monessa perheessä se on jokavuotinen perinne, mutta minä en ole sitä koskaan aiemmin tehnyt, koska kaikki omat sukulaiseni on haudattu toiseen kaupunkiin kuin missä itse asuin tai vietin jouluni.
Eikä sillä, minähän olen vasta tänä vuonna oppinut käymään hautausmailla - aiemmin välttelin niitä kuin ruttoa, enkä voinut käsittää ihmisiä, jotka menevät sinne rauhoittumaan ja hiljentymään. Minulle hautausmaa ei edustanut mitään muuta kuin loputonta tuskaa ja ahdistusta. Nyt olen kuitenkin oppinut arvostamaan niiden hiljaisuutta ja kauneutta, enkä enää saa sellaisia itkuahdistuskohtauksia kuin aiemmin.
P.S. Lisäsin tuono sivupalkkiin pienen kyselyn, käykäähän klikkailemassa oma vastauksenne - ja useampaankin kohtaan saa klikkailla. Otan myös mielelläni vastaan postaustoiveita, jos teillä sellaisia on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti