Kissatyttö sairastaa

Tämä aamu alkoi ihan säädyttömän aikaisin, jotta ehdin tehdä mahdollisimman paljon kaikkea, ja nyt sitten iski väsymys. Kello 17 iltapäivällä. Juuri näin... Eikä siinä mitään, mutta sisko ilmoitti, että hän ei valitettavasti mahtunut junaan, jolla hänen oli alunperin tarkoitus tulla ja että seuraavakin juna on todennäköisesti melkoisesti myöhässä, koska lumisade on jälleen yllättänyt VR:n. Kumma juttu, että sitä lunta tulee tänäkin vuonna! No, jospa se siskoni olisi edes huomenaamulla täällä......

Pikku potilas vielä kaulurissaan ja lääketokkurassa.

Simban leikkaus sujui hyvin, mutta kyllä oli taas meikäläisellä itkussa pitelemistä, kun ensin koko matkan eläinlääkäriin toinen oli aivan hädissään, eläinlääkärimies oli pelottava, rauhoittava piikki sattui ja sitten se pieni vielä vaipui horrokseen hassusti otsa pöytää vasten.

Vajaan puolentoista tunnin operaatio oli yhteensä kyseessä, ja kun sitten menin noutamaan pienokaistani, oli se niin lamaantuneen näköinen häkissään. Täysin avuton ja silmät sillä vetistivät niin, että näytti kuin se olisi itkenyt (ja siinä vaiheessa minähän itkeävollotin sitten jo ihan avoimesti...).

Kotiin päästyämme asettelin pikkuisen mukavasti pehmoisen maton päälle ja vesikupin ja viltin siihen vielä viereen, jotta hänellä olisi varmasti kaikki tarvittava siinä lähellä. Mutta ei. Tämä päätti lähteä saman tien pinkomaan kuin päätön kana ympäri asuntoa ja minä itkeävollotin jälleen, kun raukka kopsautteli päätään jokaiseen seinänkulmaan ja pöydänjalkaan ja takajalat pettivät tuon tuostakin. Mies sitten sai sen kiinni ja rauhoittelin sen sylissäni, jotta se lakkasi juoksentelemasta sellaista hullua menoa, mutta eipä se silti paikallaan ole hetkeäkään pysynyt. Ja kaulurin se repi kaulastaan ensi töikseen, kuinkas muutenkaan.

Nyt hiljenee sitten blogi muutamaksi päiväksi, kun käytän aikani tehokkaasti siskoni kanssa, mutta mukavaa viikonloppua teille kaikille! :)