Istumaterapiaa

Kyllä huomaa, että meikälikka ei ole ollut aikoihin toimistotyössä tai missään muussakaan ahterilihaksia vaativassa istumahommassa, koska 1½ tunnin perhevalmennus alkoi olla ihan siinä sietokyvyn rajoilla - mä en vaan yksinkertaisesti pysty enää istumaan niin pitkiä aikoja paikoillani. Jalat puuttuu, alaselkä kipeytyy ja ahteri puutuu. Onnekseni se kokoushuone oli täynnä muitakin raskaana olevia ja huomasin, etten suinkaan ollut ainoa puutuvine raajoineni; kummasti alkoi porukka siinä tunnin jälkeen kiemurrella ja vaihtaa asentoa.

Ja olipa siellä eräs nuoriherrakin, joka ei tuota istumisen jaloa taitoa hallinnut edes siinä määrin, missä minä - minä sentään yritin esittää ihan coolia sen sijaan, että olisin puoliksi maannut pöydällä ja näyttänyt avoimesti kaikille, että hei mä en jaksa eikä mua oikein kiinnostakaan. Koska mua kyllä kiinnosti. Olisin vaan kuunnellut mieluummin seisaallani.

Neule: Siskolta, legginssit: H&M, molemmat leohuivit: H&M, laukku: Seppälä, kengät: K-Kenkä

Alkuun näytti pelolttavasti siltä, että kyseisellä valmennuksella olisi ollut niinkin suuri kannatus kuin yksi osallistuja; minä, mutta se olikin sitten vaan sitä, että minä olen tapani mukaan paikalla silloin, kun kutsussa lukee, tasan, enkä kymmenen minuuttia sen jälkeen, kuten ilmeisesti yleisesti on tapana. Eipä siinä, olisin minä mieluusti sen valmennuksen käynyt ihan yksinänikin hoitajan kanssa; valmennuksen sattui nimittäin pitämään eräs hoitaja, joka on minullakin ollut ennen lääkärikäyntiä ja hän on varsin mukava naisihminen. Joskin varsin neuvolahoitajan oloinen; sen oloinen, että mieheni kokee suunnatonta ahdistusta edelleen, jos yritän saada häntä mukaan normaalille neuvolakäynnille... :D

Nyt minulle vasta valkeni sekin seikka, että täällä tosiaan neuvolasta hoitaja tulee kotikäynnille vauvan syntymän jälkeen. Kyllähän siitä on lukenut noissa yleisissä vauvavihkosissa sun muissa jotain, mutta olen pitänyt sitä lähinnä urbaanina legendana ja menneiden vuosikymmenien juttuna, mutta näköjään joissain kunnissa sitä edelleen tehdään! Jotenkin liikuttavaa ja tulee ihan joku maalaiskylä mieleen. Mikä tämä kyllä melkein onkin, mutta että näin paljon.

Huomenna olisi heti aamusta vuorossa sokerirasitustesti labrassa, jota olen kauhulla odottanut ensimmäisestä neuvolakäynnistäni saakka. Jo pelkästään 12 tuntia syömättömänä tuntuu näin raskaana ollessa melkoisen haasteelliselta hommalta, puhumattakaan siitä, että senkin jälkeen kaksi tuntia mennään pelkän sokeriliemen voimalla. Yök. Ja neuvolahoitajani vinkki oli, että ei kannata oksentaa, koska koko homma menee silloin pieleen. No niin, se onkin helppo vinkki noudatettavaksi....

Että näillä eväillä oikein rattoisaa illan jatkoa kaikille! Minä taidan mennä kuuntelemaan kehtolauluja...