Kissa ja leivinuuni

Meidän Simballa on yksi ehdoton suosikkipaikka, koska hän nyt sattuu olemaan kissa, jonka on joka paikkaan itsensä tungettava. Niin myös leivinuunin päälle. Ja mikäs se näillä pakkasilla olisikaan parempi paikka kuin lämpimän leivinuunin päällä - meillä kun leivinuunia lämmitetään tätä nykyä melkein päivittäin, ei se muu auta enää.

Joku kerta tuo katti onnistuu tiputtamaan tuolta nuo kaikki vanhat kipot ja kupit, jotka olen sinne nostanut "turvaan" kaikilta vaaratekijöiltä. Toisella puolella on vielä hieman erilaisia kippoja ja kuppeja, kahvipannukin, mutta niitä olen onnistuneesti rikottanut ihan itsekin, pestessäni niitä... Että ihan niin turvassa ovat.

Ja tuo kuikuileminen ja kurkkimminen ja kaulan venyttäminen... Tällaiselle korkeanpaikankammoiselle jo pelkästä katselemisesta tulee paha olo. Joku kerta se vielä tippuu ja taittaa niskansa, koska kyseisen katin kohdalla on monet kerrat jo todistettu, että kissat eivät putoa aina jaloilleen. Sen sijaan väite, että kissalla on yhdeksän elämää saattaa hyvinkin pitää paikkansa - tuo yksilö on vain tainnut käyttää niistä jo kahdeksan....

Että sellainen tapaus tuo meidän narttukissamme... Onhan Oliverkin tuolla kerran-pari käväissyt, mutta hänellä on tuota elopainoa kertynyt sen verran enemmän ja ylipäätään hyppiminen ja loikkiminen on jäänyt vähän vähemmälle, ettei paikka oikein sovi hänen arvolleen.