maanantai 14. marraskuuta 2011

Silent all these years

Eilinen isänpäivä alkoi hautausmaalla hiljentyen. Nuorempana koin hautausmaat lähinnä ahdistavina ja pelottavina paikkoina, mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan niiden karua kauneutta ja hiljaisuutta.


Tämän kaiken muuton aiheuttaman kiireen, stressin ja kaaoksen keskellä on hyvä välillä lähteä pois, kierrellä hautausmaan pikkuteitä ja keskittyä ympärillä olevaan hiljaisuuteen; siihen, ettei hetkeen ole edes lupa kiirehtiä.


Muuten isänpäivä, kuten muutkin päivät lähiaikoina, meni paikkojen järjestelyssä, pakkaamisessa, siivoamisessa... Ylipäätään kahden asunnon välillä poukkoiluun. Varsinkin iltaisin tämä kaaos tuntuu välillä ahdistavan nurkkaan, en osaa keskittyä, jos ympärillä vallitsee konkreettinen kaaos. Toivon, että tilanne tästä pikku hiljaa helpottaa ja pääsemme laittamaan taloa oman näköiseksi.


Tänään olisi luvassa vielä viimeisten tavaroiden kuljetus vanhalta asunnolta tänne uuteen, vanhan asunnon siivoaminen, huonekalujen kokoaminen ja järjestäminen paikoilleen ja erään toisen muuton suorittaminen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti