perjantai 1. kesäkuuta 2012

The Versatile Blogger Award

Päivät kiitävät ohi silmissä, ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään ylimääräiseen kodinhoidon ohella. Niin kovasti haluaisin kaiken valmiiksi ennen pienokaisen syntymää, mutta eihän se nyt varmasti voi olla mahdollistakaan - laskettuun aikaanhan on enää puolitoista kuukautta! Niin se vain aika menee, kohta meidän kahden hengen perhe on jo kolmihenkinen, ja koko elämänrytmin sanelee yksi pikkuihminen.

Vaikka tekemistä olisi vielä vaikka kuinka, toisaalta en enää meinaa aina malttaa odottaa, että saisin jo sen oman pienen nyyttini tähän maailmaan ihasteltavakseni ja ihmeteltäväkseni - koska sitähän siinä pienessä ihmisenalussa varmasti riittää. Ja kun se pieni sitten vihdoin on maailmassa, ei enää mitkään kodin siivous- ja remppaprojektit varmastikaan tunnu niin tähdellisiltä, kuin miltä ne nyt vaikuttavat - koko tärkeysjärjestys menee uusiksi.

Mutta sitten siihen itse asiaan: sain jo joku aika sitten TääValssi blogin Emmalta The Versatile Blogger Award -tunnustuksen, kiitos!


Tunnustuksen idea on jakaa se edelleen 15 bloggaajalle, jotka omasta mielestä tunnustuksen ansaitsevat, sekä kertoa 7 satunnaista faktaa itsestä.

Nämä ovat aina hankalia - keksiä nyt itsestä sellaisia juttuja, jotka eivät olisi ihan itsestään selviä tai muuten vaan sellaisia, mitkä eivät ketään kiinnosta...

1. Alkuun, kun muutimme tähän nykyiseen taloomme, minua ahdisti suunnattomasti se, miten mikään ei ole oman näköistä ja kuinka paljon tässä onkaan hommaa ennen kuin kaikki on valmista. Nykyisin ajattelen tämän enemmänkin sellaisena elämän mittaisena projektina, jonka ei kuulukaan olla koskaan valmis, vaan jota laitellaan sitä mukaa, kun ehtii, tuntuu hyvältä ja talous sallii.

2. Minulla on ystävä, jonka uskon vakaasti pelastaneen sekä mielenterveyteni, parisuhteeni ja todennäköisesti myös henkeni moneen kertaan tämän raskauden aikana. Koska hän on jo raskauden kokenut, hän osaa helposti minullekin kertoa, milloin on aika vetää henkeä ja miettiä asioita hieman laajemmastakin näkökulmasta kuin sieltä oman mahan takaa. Ja kun verisuoni on ollut viittä vaille puhkeamassa päästäni, mieheni on kiireen vilkkaa toimittanut minut ystäväni hoiviin ja vierailun jälkeen saanut kotiin taas hieman rauhallisemman version minusta.

3. Olen hurahtanut suklaavanukkaaseen. Mistään Jackyistä en tykkää vähääkään, mutta esimerkiksi kaikki halpissuklaavanukkaat ovat aivan taivaallisia!

4. Sen lisäksi suuria himonkohteitani ovat esimerkiksi nektariinit, vesimeloni, mansikat ja raparperi. Olen mm. viettänyt noin puolituntia aikaa siihen, kun haaveilimme ystävän kanssa kaikenlaisista herkuista, mihin tulisi raparperia ja mansikkaa. Keksimme yllättävän monta eri asiaa siihen listaan. Liekkö molempien raskaana olemisella jotain vaikutusta asiaan? (Nyt keksin listaan yhden uuden: raparperi-mansikka-mysli-jugurtti -kerrosherkku, oi naaaam!!)

5. Neitikissamme on ehkä maailman huomionkipein otus. Tällä hetkellä se röhnöttää sylissäni ja osittain tietokoneen hiiren päällä ja kehrää. Aamulla se oli suihkussa kanssani; tai suihkussa ja suihkussa; lymysi saunan oven alla ja sieltä tutkaili tilannetta, mutta yhtä kaikki, mukana kuitenkin. Yöt se nukkuu visusti minun ja mieheni vieressä, telkkaria emme varmasti voi katsoa ilman häntä ja jugurtti- ja jäätelökipot hän käy takuuvarmasti kerjäämässä itselleen nuoltavaksi. Minä kutsun kattia prinsessaksi, ja sellainen hän kyllä tietää olevansakin.

6. Meidän taloudessa mies on meistä kahdesta se parempi kokki. Hän osaa loihtia ruokia; tehdä marinaadeja, kastikkeita yms. ilman minkäännäköisiä ohjeita, ja ne onnistuvat aina. Nolottaa hieman myöntää, että minä vasta opettelen ruskeakastikkeen tekoa, 22-vuotiaana, ja senkin olen oppinut nimenomaan mieheltäni. Enkä nyt tarkoita, ettenkö minäkin osaisi ruokaa laittaa; osaan toki, mutta minä käytän siihen reseptejä. Juuri mitään perunan keittoa haastavampaa en lähde edes yrittämään ilman jonkun sortin ohjetta, kun taas miehelläni on se ajatusmaailma, että jos hän tarvitsisi ruoanlaittoon reseptin, silloin hän ei osaisi kyseistä ruokaa tehdä.

7. Tähän tämä haaste aina tyssää. Viimeiseen kohtaan, johon en keksi mitään järkevää, vähemmän järkevää, enkä mitään muutakaan. Muuta kuin sen, etten keksi mitään, mikä onkin oikeasti ihan loistava tapa lopettaa tämä.

Näin. Koska varmaan kaikki mahdolliset blogit ovat jo saaneet tämän, en ala tätä enää sen kummemmin kenellekään jakamaan, vaan loppumattomasta things to do -listastani huolimatta alan pakkailla laukkuja akkainiltaa varten. Kyseiseen iltaan kuuluu kyllä myös yksi pikkumies, mutta herra on vasta niin pieni, ettei hänen sukupuolestaan ole ehtinyt koitua vielä harmia, joten hän saa olla osa näitä iltoja, joista on näköjään muodostumassa jokaviikkoinen perinne.

Tuo nimenomainen perhe on vasta muuttanut uuteen asuntoon ja heidän uuden sohvansa kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat kuulemma se, että minä ja minun mahani mahdumme sohvalle kunnolla, ja toisaalta, että minun rakkaan mieheni ajoittain hieman humalainen olemus osuu paremmin sohvalle, eikä tipahda sen viereen nukkumaan käydessä. Sohva on nimittäin sellainen parisängyksi levitettävä luksussohva, jota minä olen kyllä kuluttanut jo koko ostohinnan edestä.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! <3

4 kommenttia:

  1. Pakko tulla kommentoimaan, että sulla on hirmuisen kiva kirjoitustyyli! :) Näitä tekstejä on aina ilo lukea, oli aihe mikä tahansa. Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
  2. Tulin vastavierailulle:) Oli hauskaa lukea satunnaisia faktojasi, tekstisi on hyvin elämänmakuista! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista