Pampers vauvapakkaus

Käväisin tänään aamulla taas neuvolassa ja kaikki näyttäisi edelleen olevan ihan mallillaan. Vatsa kasvaa yläkäyrällä, joten saattaa olla, että pitää vielä käydä loppuraskaudesta ultrassa, jotta nähdään, minkä kokoinen vauveli siellä oikein onkaan, mutta ainakin hoitaja oli vielä sitä mieltä, ettei vauva tunnu vatsan päältä tunnusteltaessa mitenkään isokokoiselta. Hemoglobiini oli nyt lähtenyt laskuun, muttei sekään vielä mitenkään hälyttävästi; joka tapauksessa ajattelin käydä ostamassa lisää raskausvitamiineja, joiden syömisestä minulla on ollut nyt noin viikko taukoa, kun edellinen purnukka loppui.

Nyt jo menossa raskausviikko 31+5. Herranen aika. Mihin se aika on mennyt? Kohtako se jo syntyy?

Sain mukaani myös Pampersin vauvapakkauksen, jossa oli kaikenlaista pientä tulevaa pienokaista, ja vähän äitiäkin, ajatellen.

Liivinsuojia, joita minulla kyllä jo onkin melkoinen määrä, mutta ei kai niitäkään voi koskaan olla liikaa. Lelu, shampoota, pieni kosteusvoide, vauvan kylpyaine ja öljy. Ihanan pienissä pakkauksissa, joita voi pitää vaikka matkatuotteina, jos menee johonkin kyläilemään.

Vaippoja, siteitä, puhdistuspyyhkeitä ja purulelu.

Lindexin ihastuttava body koossa 56 cm. Lindexin vauvanvaatteet ovat muutenkin aivan ihania - olin aiemmin töissä Lindexillä, ja vaikka en tuolloin raskaana ollutkaan, saivat vauvanvaatteet minulta osakseen aina eniten hypistelyjä.

Nyt minulla alkaa olla jo pienoisia säilytysongelmia näiden vauvan juttujen kanssa, kun niitä on niin paljon, mutta kunnolliset säilytysratkaisut puuttuvat vielä täysin. Täytyykin alkaa tutkailla liikkeiden valikoimia mm. hyllyjen ja laatikostojen osalta. Ja vauvan huonekin muistuttaa edelleen enmmän ompelustudiota kuin vauvan huonetta.... Iik, ei kai tässä vaan kiire pääse yllättämään?


Kiinnostaisiko teitä muuten lukea juttuja enemmänkin näistä vauvajutuista? Siitä, mitä kaikkea ollaan hankittu, miten ollaan kaikki järjestetty, sairaalalaukusta...?

Tomaatin kasvatus

Poikkesin tässä yhtenä päivänä ruokaostosten yhteydessä puutarhamyymälänkin puolella tarkoituksenani hakea vain säkki multaa, mutta tomaatin taimi oli kuitenkin liikaa minun itsehillinnälleni - pakkohan minun oli päästä koittamaan, saisinko minä siitä mitään aikaiseksi (paikan ja ruukunkin sille olin toki jo "varmuuden vuoksi" katsonut valmiiksi).

Onneksi päätin kuitenkin kerrankin olla fiksu ja katsoa hieman netistä ohjeita tomaatin kasvatukseen ennen kuin ryntään suin päin istuttamaan sitä pelkästään sen mukaan, mihin se nyt sattuu sopimaan ja mistä sen runsasta satoa on sitten kiva käydä poimimassa. (Huomaatteko kuinka realistisesti suhtaudun tähän minun pikkupikku taimeeni ja sen resursseihin suuren tomaattisadon tuottamisesta?)


Kotipuutarhan sivut osoittautuivat kullan arvoisiksi.

1. Tomaattia ei saa istuttaa pihalle ennen kuin hallanvaara on kokonaan ohi - tarkoittaen siis sitä, että istutus tapahtuu vasta kesäkuussa.
2. Ennen varsinaista ulos istuttamista taimia pitää karaista ulkoilmaan ulkoiluttamalla niitä viikon ajan päivisin muutamia tunteja.
3. Taimia tulee lannoittaa viikoittain laimealla liuoksella ja pitää multa tasaisen kosteana.
4. Lehdet kannattaa poistaa varsista alimpaan terttuun asti, jotta tomaatit saavat riittävästi valoa ja niistä tulee kauniin värisiä.
5. Lehtihankoihin kasvavat sivuversot tulee poistaa viikoittain, ja elokuun alkupuolella katkaise latva, jotta ylimmätkin kukkatertut ehtivät kehittyä tomaateiksi.

Toivon, että näillä ohjeilla saan pidettyä tuon kasvini hengissä ja ehkä jopa tuottamaankin jotain. Kyllä se hyötypuutarha tästä vaan kovaa vauhtia muodostuu. ;)

Yrttilaatikot

Eilen ja tänään olen pakertanut yrttilaatikoiden parissa. Löysin puuvajasta kaksi puukehikkoa, joiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta minulla ei ole mitään käsitystä, mutta koska ne seisoivat tyhjän panttina, päätin ottaa ne käyttööni.

Nämä eivät tarvinneet juuri muuta käsittelyä kuin maalipinnan. Paikan näille kaivoin puuvajan eteen, siihen ne mahtuivat hyvin rinnakkain.

Toiseen laatikkoon istutin ruohosipulin siemeniä ja toiseen tulevat sitten sitruunamelissani, jos niistä nyt mitään lähtee kasvamaan.

Lumihiutaleita

Käväisin lauantaina pikaisesti Tokmannin puutarhamyymälässä mielessäni muutama paikka, jotka suorastaan vaativat saada komeilevat kukka-asetelmat luokseen, mutta harmikseni en kumpaankaan paikkaan löytänyt sitä, mitä olisin kaivannut.

Aivan tyhjin käsin en sentään joutunut lähtemään; kukkia kun ei voi koskaan olla liikaa, vaikkeivät ne nyt ihan juuri siihen kohtaan sopisikaan, mihin alunperin oli tarkoitus.

Lumihiutalekukkiin ihastuin jo viime kesänä, ja niitä minun oli siis saatava nytkin. Kovasti harmitti, että nuo valkoiset yksilöt olivat suurin osa todella huonossa kunnossa; uusista värivariaatioista huolimatta minä olen ja pysyn valkoisen ystävänä, vaikka eivät ne uudetkaan värit huonoja ole.

Valkoisten lumihiutaleiden kaveriksi ostin ihanan pinkkejä neilikoita. Neilikoita haluaisin ehdottomasti enemmänkin, eri värisinä, mutta ensin pitää kehittää paikka niille.

Neilikoille ja valkoisille lumihiutaleille ostin vielä tällaisen pienen sievän ruukunkin. Tämän oli tarkoitus tulla erään naulakon päälle autotallin seinään, mutta valitettavasti naulakko oli niin korkealla, etteivät kukat olisi päässeet oikeuksiinsa lainkaan. Siihen pitäisi löytää joku oikein kunnon rönsyilevä riippukukka, miljoonakello kenties?

Tämä asetelma päätyi siis terassin pöydälle ja siinä aiemmin ollut orvokkiruukku siirtyi terassin lattialle.

Yhden valkoisen lumihiutaleen lisäksi otin vielä kaksi tällaista lilaa lumihiutaletta, jotka päätyivät amppeliin. Tokmannilla nuo lumihiutaleet olivat 3 kpl/ 10 €, samoin kuin neilikatkin.

Pihalla

Meidän rakas tyttökissamme on pakon edessä opetellut ja oppinut kulkemaan valjaissa, ja ehkä jopa sietämään niitä - ne kun ovat ainoa keino päästä ulos jaloittelemaan, ja siitäkös tämä neiti tykkää.

Nyt kun kerran olen alkanut ulkoiluttaa tuota, en enää voikaan jättää sitä hommaa tekemättä, koska se olisi julmaa, joten olen saanut alkaa mahduttaa päivärytmiini lenkkeilyt kissan kanssa. Ja hei tiedoksenne; tämä ei ole ihan saman tyyppistä lenkkeilyä kuin koiran kanssa; Simban kanssa me seisoskellaan hyvin paljon paikoillaan, jähmetytään kauhusta aina, kun jossain liikahtaa joku (ihminen/auto/lintu/muurahainen/mikä tahansa) ja saadaan paniikkiryntäyskohtaus joka kerta kun kuuluu joku "voimakas" ääni, kuten remmin kiinnityssolki osuu johonkin. Ja silti tuo vaatii päästä ulos kerta toisensa jälkeen, ja koska olen sen ottanut tehtäväkseni, kärsivät ne muut, oikeat, hommat, koska tämän kanssa ei tosiaankaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin tuohon kissaan.

Sen lisäksi, että olen ulkoiluttanut kissaa, olen myös muuten puuhastellut pihalla, kun useamman sadepäivän jälkeen vihdoin taas saatiin aurinkoinen ja lämmin päivä. Päivään on kuulunut uuden hiomakoneen testailua, maalailua, pensaiden raivaamista yms. ja huomenna olisi sitten luvassa juttua valmiista tekeleistä.

Minulle tuppaa aina käymään niin, että kun saan jonkun maalipurkin auki, en malta sitä enää sulkeakaan, vaan maalailen sitten vähän kaikenlaista; mieskin tänään jo hieman toppuutteli, että mietitäänhän välillä, että mihin kaikkialle sitä maalia laitetaan ja mihin ei. Saapa nähdä, mihin kaikkeen se vielä riittääkään - purnukka on nimittäin melkoisen iso! ;)

Sateiden jäljiltä pihalle oli ilmaantunut myös muutamia voikukkia ja villiorvokkeja. Valkoiset narsissinikin alkavat pikku hiljaa näyttää heräämisen merkkejä, oi oi! <3