Edellisessä postauksessa jo hieman pohdinkin tämän blogin kohtaloa, ja nyt se on vihdoin ratkennut. Jatkan bloggailuani uudessa osoitteessa; samoilla aihepiireillä kuin tähänkin asti, mutta vähemmän henkilökohtaisella tasolla.
Samaan hengenvetoon ajattelin myös vinkata pikkusiskoni uudesta blogista, joka löytyy täältä. Käykäähän ihmeessä kurkkimassa sielläkin, jahka neitonen saa bloggailunsa kunnolla käyntiin. :)
Toivottavasti mahdollisimman moni teistä rakkaista lukijoistani jaksaa siirtyä tämän osoitteenvaihdon mukana!
Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!
perjantai 15. kesäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Kuten olette varmasti huomanneet, on blogi taas hiljentynyt aika radikaalisti yhtäkkiä, ja siihen on ihan syynsä. Tällä hetkellä oma elämä on sellaista aallokkoa ja myrskyä, ettei mun aivokapasiteettini ja hermoni yksinkertaisesti riitä siihen, että kasassa pysymisen lisäksi yrittäisin väkisin vääntää jotain juttua tänne blogiinkin.
Nämä ovat sellaisia asioita, etten halua niistä blogiin kirjoittaa, mutta tuntuisi tyhmältä yhtäkkiä muuttaa koko blogin luonne toisenlaiseksi, mitä se on aina ennen ollut. Olenhan minä aina kirjoittanut tänne nimenomaan tästä omasta elämästäni, omista kuulumisistani, ja nyt kun ne ovat oikeastaan ainoat asiat, mitkä mielen päällä pyörii, en yksinkertaisesti saa aikaiseksi postausta, jossa olisi jotain sisältöäkin, mikä ei kuitenkaan kertoisi tästä todellisuudesta yhtään mitään.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että koska rakastan bloggaamista, ja mulla on aivan ihastuttavia lukijoita, en missään nimessä halua lopettaa tätä rakasta harrastustani, mutta aion muuttaa tämän luonnetta sen verran, etten jatkossa enää kerro henkilökohtaisista asioistani niin paljon kuin ennen. Sisustus-, pukeutumis- ja vauvajutut tulevat säilymään sisällössä niin kuin tähänkin asti, mutta ne kaikkein henkilökohtaisimmat jutut jäävät jatkossa pois, koska vaikka on ihan kiva kirjoittaa avoimesti omista päivistään ja iloisista asioista, tuntuu liian ahdistavalta ajatukselta kirjoittaa tilanteesta, jossa on itse aivan hajalla, eikä tiedä lainkaan, mitä huominen tuo tullessaan. Ja koska sellaisetkin tilanteet ovat iso osa elämää, tuntuisi vähän toispuoleiselta kirjoittaa vain niistä hyvistä päivistä, ja huonompien vaiheiden jälkeen yhtäkkiä palailla sitten takaisin jossain aivan eri elämäntilanteessa selittämättä asioita lainkaan.
Sitä, jatkanko tässä samassa blogissa uudelle tyylillä, vai vaihdanko suosiolla kokonaan uuteen blogiin, en vielä tiedä, kuten en sitäkään, että jos jään tähän blogiin, säilytänkö vanhat postaukset ennallaan vai poistanko ne. Sen kuitenkin tiedän, etten minä tästä blogimaailmasta aio missään nimessä kokonaan kadota, vaikka ennaltamäärämättömän pituisen tauon aionkin nyt pitää selvittääkseni kunnolla omia ajatuksiani ja myös sitä, mitä tälle blogille teen.
Toivottavasti jaksatte siis hieman odotella, ja sitten, kun palailen "uuden konseptin" kanssa, jaksatte myös niitä juttuja, vaikka ne eivät enää niin henkilökohtaisia olekaan.
Joka tapauksessa mukavaa alkanutta, vaikkakin sateista, kesää kaikille! <3
Nämä ovat sellaisia asioita, etten halua niistä blogiin kirjoittaa, mutta tuntuisi tyhmältä yhtäkkiä muuttaa koko blogin luonne toisenlaiseksi, mitä se on aina ennen ollut. Olenhan minä aina kirjoittanut tänne nimenomaan tästä omasta elämästäni, omista kuulumisistani, ja nyt kun ne ovat oikeastaan ainoat asiat, mitkä mielen päällä pyörii, en yksinkertaisesti saa aikaiseksi postausta, jossa olisi jotain sisältöäkin, mikä ei kuitenkaan kertoisi tästä todellisuudesta yhtään mitään.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että koska rakastan bloggaamista, ja mulla on aivan ihastuttavia lukijoita, en missään nimessä halua lopettaa tätä rakasta harrastustani, mutta aion muuttaa tämän luonnetta sen verran, etten jatkossa enää kerro henkilökohtaisista asioistani niin paljon kuin ennen. Sisustus-, pukeutumis- ja vauvajutut tulevat säilymään sisällössä niin kuin tähänkin asti, mutta ne kaikkein henkilökohtaisimmat jutut jäävät jatkossa pois, koska vaikka on ihan kiva kirjoittaa avoimesti omista päivistään ja iloisista asioista, tuntuu liian ahdistavalta ajatukselta kirjoittaa tilanteesta, jossa on itse aivan hajalla, eikä tiedä lainkaan, mitä huominen tuo tullessaan. Ja koska sellaisetkin tilanteet ovat iso osa elämää, tuntuisi vähän toispuoleiselta kirjoittaa vain niistä hyvistä päivistä, ja huonompien vaiheiden jälkeen yhtäkkiä palailla sitten takaisin jossain aivan eri elämäntilanteessa selittämättä asioita lainkaan.
Sitä, jatkanko tässä samassa blogissa uudelle tyylillä, vai vaihdanko suosiolla kokonaan uuteen blogiin, en vielä tiedä, kuten en sitäkään, että jos jään tähän blogiin, säilytänkö vanhat postaukset ennallaan vai poistanko ne. Sen kuitenkin tiedän, etten minä tästä blogimaailmasta aio missään nimessä kokonaan kadota, vaikka ennaltamäärämättömän pituisen tauon aionkin nyt pitää selvittääkseni kunnolla omia ajatuksiani ja myös sitä, mitä tälle blogille teen.
Toivottavasti jaksatte siis hieman odotella, ja sitten, kun palailen "uuden konseptin" kanssa, jaksatte myös niitä juttuja, vaikka ne eivät enää niin henkilökohtaisia olekaan.
Joka tapauksessa mukavaa alkanutta, vaikkakin sateista, kesää kaikille! <3
perjantai 1. kesäkuuta 2012
The Versatile Blogger Award
Päivät kiitävät ohi silmissä, ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään ylimääräiseen kodinhoidon ohella. Niin kovasti haluaisin kaiken valmiiksi ennen pienokaisen syntymää, mutta eihän se nyt varmasti voi olla mahdollistakaan - laskettuun aikaanhan on enää puolitoista kuukautta! Niin se vain aika menee, kohta meidän kahden hengen perhe on jo kolmihenkinen, ja koko elämänrytmin sanelee yksi pikkuihminen.
Vaikka tekemistä olisi vielä vaikka kuinka, toisaalta en enää meinaa aina malttaa odottaa, että saisin jo sen oman pienen nyyttini tähän maailmaan ihasteltavakseni ja ihmeteltäväkseni - koska sitähän siinä pienessä ihmisenalussa varmasti riittää. Ja kun se pieni sitten vihdoin on maailmassa, ei enää mitkään kodin siivous- ja remppaprojektit varmastikaan tunnu niin tähdellisiltä, kuin miltä ne nyt vaikuttavat - koko tärkeysjärjestys menee uusiksi.
Mutta sitten siihen itse asiaan: sain jo joku aika sitten TääValssi blogin Emmalta The Versatile Blogger Award -tunnustuksen, kiitos!
Tunnustuksen idea on jakaa se edelleen 15 bloggaajalle, jotka omasta mielestä tunnustuksen ansaitsevat, sekä kertoa 7 satunnaista faktaa itsestä.
Nämä ovat aina hankalia - keksiä nyt itsestä sellaisia juttuja, jotka eivät olisi ihan itsestään selviä tai muuten vaan sellaisia, mitkä eivät ketään kiinnosta...
1. Alkuun, kun muutimme tähän nykyiseen taloomme, minua ahdisti suunnattomasti se, miten mikään ei ole oman näköistä ja kuinka paljon tässä onkaan hommaa ennen kuin kaikki on valmista. Nykyisin ajattelen tämän enemmänkin sellaisena elämän mittaisena projektina, jonka ei kuulukaan olla koskaan valmis, vaan jota laitellaan sitä mukaa, kun ehtii, tuntuu hyvältä ja talous sallii.
2. Minulla on ystävä, jonka uskon vakaasti pelastaneen sekä mielenterveyteni, parisuhteeni ja todennäköisesti myös henkeni moneen kertaan tämän raskauden aikana. Koska hän on jo raskauden kokenut, hän osaa helposti minullekin kertoa, milloin on aika vetää henkeä ja miettiä asioita hieman laajemmastakin näkökulmasta kuin sieltä oman mahan takaa. Ja kun verisuoni on ollut viittä vaille puhkeamassa päästäni, mieheni on kiireen vilkkaa toimittanut minut ystäväni hoiviin ja vierailun jälkeen saanut kotiin taas hieman rauhallisemman version minusta.
3. Olen hurahtanut suklaavanukkaaseen. Mistään Jackyistä en tykkää vähääkään, mutta esimerkiksi kaikki halpissuklaavanukkaat ovat aivan taivaallisia!
4. Sen lisäksi suuria himonkohteitani ovat esimerkiksi nektariinit, vesimeloni, mansikat ja raparperi. Olen mm. viettänyt noin puolituntia aikaa siihen, kun haaveilimme ystävän kanssa kaikenlaisista herkuista, mihin tulisi raparperia ja mansikkaa. Keksimme yllättävän monta eri asiaa siihen listaan. Liekkö molempien raskaana olemisella jotain vaikutusta asiaan? (Nyt keksin listaan yhden uuden: raparperi-mansikka-mysli-jugurtti -kerrosherkku, oi naaaam!!)
5. Neitikissamme on ehkä maailman huomionkipein otus. Tällä hetkellä se röhnöttää sylissäni ja osittain tietokoneen hiiren päällä ja kehrää. Aamulla se oli suihkussa kanssani; tai suihkussa ja suihkussa; lymysi saunan oven alla ja sieltä tutkaili tilannetta, mutta yhtä kaikki, mukana kuitenkin. Yöt se nukkuu visusti minun ja mieheni vieressä, telkkaria emme varmasti voi katsoa ilman häntä ja jugurtti- ja jäätelökipot hän käy takuuvarmasti kerjäämässä itselleen nuoltavaksi. Minä kutsun kattia prinsessaksi, ja sellainen hän kyllä tietää olevansakin.
6. Meidän taloudessa mies on meistä kahdesta se parempi kokki. Hän osaa loihtia ruokia; tehdä marinaadeja, kastikkeita yms. ilman minkäännäköisiä ohjeita, ja ne onnistuvat aina. Nolottaa hieman myöntää, että minä vasta opettelen ruskeakastikkeen tekoa, 22-vuotiaana, ja senkin olen oppinut nimenomaan mieheltäni. Enkä nyt tarkoita, ettenkö minäkin osaisi ruokaa laittaa; osaan toki, mutta minä käytän siihen reseptejä. Juuri mitään perunan keittoa haastavampaa en lähde edes yrittämään ilman jonkun sortin ohjetta, kun taas miehelläni on se ajatusmaailma, että jos hän tarvitsisi ruoanlaittoon reseptin, silloin hän ei osaisi kyseistä ruokaa tehdä.
7. Tähän tämä haaste aina tyssää. Viimeiseen kohtaan, johon en keksi mitään järkevää, vähemmän järkevää, enkä mitään muutakaan. Muuta kuin sen, etten keksi mitään, mikä onkin oikeasti ihan loistava tapa lopettaa tämä.
Näin. Koska varmaan kaikki mahdolliset blogit ovat jo saaneet tämän, en ala tätä enää sen kummemmin kenellekään jakamaan, vaan loppumattomasta things to do -listastani huolimatta alan pakkailla laukkuja akkainiltaa varten. Kyseiseen iltaan kuuluu kyllä myös yksi pikkumies, mutta herra on vasta niin pieni, ettei hänen sukupuolestaan ole ehtinyt koitua vielä harmia, joten hän saa olla osa näitä iltoja, joista on näköjään muodostumassa jokaviikkoinen perinne.
Tuo nimenomainen perhe on vasta muuttanut uuteen asuntoon ja heidän uuden sohvansa kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat kuulemma se, että minä ja minun mahani mahdumme sohvalle kunnolla, ja toisaalta, että minun rakkaan mieheni ajoittain hieman humalainen olemus osuu paremmin sohvalle, eikä tipahda sen viereen nukkumaan käydessä. Sohva on nimittäin sellainen parisängyksi levitettävä luksussohva, jota minä olen kyllä kuluttanut jo koko ostohinnan edestä.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! <3
Vaikka tekemistä olisi vielä vaikka kuinka, toisaalta en enää meinaa aina malttaa odottaa, että saisin jo sen oman pienen nyyttini tähän maailmaan ihasteltavakseni ja ihmeteltäväkseni - koska sitähän siinä pienessä ihmisenalussa varmasti riittää. Ja kun se pieni sitten vihdoin on maailmassa, ei enää mitkään kodin siivous- ja remppaprojektit varmastikaan tunnu niin tähdellisiltä, kuin miltä ne nyt vaikuttavat - koko tärkeysjärjestys menee uusiksi.
Mutta sitten siihen itse asiaan: sain jo joku aika sitten TääValssi blogin Emmalta The Versatile Blogger Award -tunnustuksen, kiitos!
Tunnustuksen idea on jakaa se edelleen 15 bloggaajalle, jotka omasta mielestä tunnustuksen ansaitsevat, sekä kertoa 7 satunnaista faktaa itsestä.
Nämä ovat aina hankalia - keksiä nyt itsestä sellaisia juttuja, jotka eivät olisi ihan itsestään selviä tai muuten vaan sellaisia, mitkä eivät ketään kiinnosta...
1. Alkuun, kun muutimme tähän nykyiseen taloomme, minua ahdisti suunnattomasti se, miten mikään ei ole oman näköistä ja kuinka paljon tässä onkaan hommaa ennen kuin kaikki on valmista. Nykyisin ajattelen tämän enemmänkin sellaisena elämän mittaisena projektina, jonka ei kuulukaan olla koskaan valmis, vaan jota laitellaan sitä mukaa, kun ehtii, tuntuu hyvältä ja talous sallii.
2. Minulla on ystävä, jonka uskon vakaasti pelastaneen sekä mielenterveyteni, parisuhteeni ja todennäköisesti myös henkeni moneen kertaan tämän raskauden aikana. Koska hän on jo raskauden kokenut, hän osaa helposti minullekin kertoa, milloin on aika vetää henkeä ja miettiä asioita hieman laajemmastakin näkökulmasta kuin sieltä oman mahan takaa. Ja kun verisuoni on ollut viittä vaille puhkeamassa päästäni, mieheni on kiireen vilkkaa toimittanut minut ystäväni hoiviin ja vierailun jälkeen saanut kotiin taas hieman rauhallisemman version minusta.
3. Olen hurahtanut suklaavanukkaaseen. Mistään Jackyistä en tykkää vähääkään, mutta esimerkiksi kaikki halpissuklaavanukkaat ovat aivan taivaallisia!
4. Sen lisäksi suuria himonkohteitani ovat esimerkiksi nektariinit, vesimeloni, mansikat ja raparperi. Olen mm. viettänyt noin puolituntia aikaa siihen, kun haaveilimme ystävän kanssa kaikenlaisista herkuista, mihin tulisi raparperia ja mansikkaa. Keksimme yllättävän monta eri asiaa siihen listaan. Liekkö molempien raskaana olemisella jotain vaikutusta asiaan? (Nyt keksin listaan yhden uuden: raparperi-mansikka-mysli-jugurtti -kerrosherkku, oi naaaam!!)
5. Neitikissamme on ehkä maailman huomionkipein otus. Tällä hetkellä se röhnöttää sylissäni ja osittain tietokoneen hiiren päällä ja kehrää. Aamulla se oli suihkussa kanssani; tai suihkussa ja suihkussa; lymysi saunan oven alla ja sieltä tutkaili tilannetta, mutta yhtä kaikki, mukana kuitenkin. Yöt se nukkuu visusti minun ja mieheni vieressä, telkkaria emme varmasti voi katsoa ilman häntä ja jugurtti- ja jäätelökipot hän käy takuuvarmasti kerjäämässä itselleen nuoltavaksi. Minä kutsun kattia prinsessaksi, ja sellainen hän kyllä tietää olevansakin.
6. Meidän taloudessa mies on meistä kahdesta se parempi kokki. Hän osaa loihtia ruokia; tehdä marinaadeja, kastikkeita yms. ilman minkäännäköisiä ohjeita, ja ne onnistuvat aina. Nolottaa hieman myöntää, että minä vasta opettelen ruskeakastikkeen tekoa, 22-vuotiaana, ja senkin olen oppinut nimenomaan mieheltäni. Enkä nyt tarkoita, ettenkö minäkin osaisi ruokaa laittaa; osaan toki, mutta minä käytän siihen reseptejä. Juuri mitään perunan keittoa haastavampaa en lähde edes yrittämään ilman jonkun sortin ohjetta, kun taas miehelläni on se ajatusmaailma, että jos hän tarvitsisi ruoanlaittoon reseptin, silloin hän ei osaisi kyseistä ruokaa tehdä.
7. Tähän tämä haaste aina tyssää. Viimeiseen kohtaan, johon en keksi mitään järkevää, vähemmän järkevää, enkä mitään muutakaan. Muuta kuin sen, etten keksi mitään, mikä onkin oikeasti ihan loistava tapa lopettaa tämä.
Näin. Koska varmaan kaikki mahdolliset blogit ovat jo saaneet tämän, en ala tätä enää sen kummemmin kenellekään jakamaan, vaan loppumattomasta things to do -listastani huolimatta alan pakkailla laukkuja akkainiltaa varten. Kyseiseen iltaan kuuluu kyllä myös yksi pikkumies, mutta herra on vasta niin pieni, ettei hänen sukupuolestaan ole ehtinyt koitua vielä harmia, joten hän saa olla osa näitä iltoja, joista on näköjään muodostumassa jokaviikkoinen perinne.
Tuo nimenomainen perhe on vasta muuttanut uuteen asuntoon ja heidän uuden sohvansa kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat kuulemma se, että minä ja minun mahani mahdumme sohvalle kunnolla, ja toisaalta, että minun rakkaan mieheni ajoittain hieman humalainen olemus osuu paremmin sohvalle, eikä tipahda sen viereen nukkumaan käydessä. Sohva on nimittäin sellainen parisängyksi levitettävä luksussohva, jota minä olen kyllä kuluttanut jo koko ostohinnan edestä.
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! <3
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Linkkivinkkejä vauvaa odottaville
Minä olen tässä raskauteni aikana selannut netin syövereitä ja tutustunut lukuisiin erilaisiin vauvasivustoihin, keskustelupalstoihin ja asiantuntijoiden oppaisiin ja artikkeleihin asiaan liittyen. Itselleni parhaimmat ja hyödyllisimmät olen kerännyt talteen ja ajattelinkin nyt jakaa ne teidänkin kanssanne; tiedän, että tätä blogia lukee monta raskaana olevaa ja juuri äidiksi tullutta naista.
Toivottavasti tästä listauksestani on hyötyä, ja mikäli sinulla on tiedossa joku hyvä sivu, joka puuttuu tästä minun listauksestani, kerrothan sen rohkeasti kommenttilaatikossa, niin lisätään sekin mukaan! :)
Sivustolta löytyvät työkalut ovat mitä oivallisin väline asioiden hallinassa pitämiseksi ja seuraamiseksi - ja tällaiselle listafriikille aivan loistava keksintö noin muutenkin. Tulostettavista muistilistoista yms. tulen todennäköisesti itse testaamaan ainakin koko perheen viikkokalenterin, vastuulistan (tämän taidan ottaa käyttöön ihan ensi tilassa; aivan loistava keksintö!), vauvan vuorokausi seurantalistan (ihan jo muistoksi ja vauvakirjaan liitettäväksi) ja liikuntapäiväkirjan. Näitäkään ei tietenkään ole pakko tulostaa suoraan tuolta sivuilta, vaan jokainen voi myös tehdä itse omanlaisensa halutessaan. :)
Lisäksi tuolla on myös työkirjoja erilaisia tilanteita varten, ja niihinkin ajattelin itse ainakin perehtyä ihan jo mielenkiinnosta, mitä ne pitävät sisällään. Ja kuten tuolla heti alkuun jo totesinkin, itse tiedon määrä on aivan uskomaton, ja siihen kannattaa tosiaan perehtyä.
Minulla tämä on tulostettuna ja visusti tallessa tulevaisuutta varten, koska vaikka asia onkin nopeasti sisäistettävää ja ruokareseptit ei mitään järin mullistavia ja monimutkaisia ole, joskus kaipaa mielenvirkistämistä esimerkiksi siitä, miten sitä perus peruna-porkkana -sosetta voisi hieman monipuolistaa.
Sivustolla kerrotaan tarkkaan vaippojen rakenteista, hoidosta, sanastosta... Kokonaisuudessaan varsin kattava ja valaiseva sivusto, jolla toimii myös oma keskustelupalsta.
Toivottavasti tästä listauksestani on hyötyä, ja mikäli sinulla on tiedossa joku hyvä sivu, joka puuttuu tästä minun listauksestani, kerrothan sen rohkeasti kommenttilaatikossa, niin lisätään sekin mukaan! :)
Vanhempainnetti
Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämää vanhempainnettiä ei voi taatusti liiaksi alleviivata. Laaja tietomäärä on helppo jäsennellä valitsemalla etusivulta lapsen iän, jolloin artikkelit ja julkaisut koskevat juuri sitä tiettyä ikää.Sivustolta löytyvät työkalut ovat mitä oivallisin väline asioiden hallinassa pitämiseksi ja seuraamiseksi - ja tällaiselle listafriikille aivan loistava keksintö noin muutenkin. Tulostettavista muistilistoista yms. tulen todennäköisesti itse testaamaan ainakin koko perheen viikkokalenterin, vastuulistan (tämän taidan ottaa käyttöön ihan ensi tilassa; aivan loistava keksintö!), vauvan vuorokausi seurantalistan (ihan jo muistoksi ja vauvakirjaan liitettäväksi) ja liikuntapäiväkirjan. Näitäkään ei tietenkään ole pakko tulostaa suoraan tuolta sivuilta, vaan jokainen voi myös tehdä itse omanlaisensa halutessaan. :)
Lisäksi tuolla on myös työkirjoja erilaisia tilanteita varten, ja niihinkin ajattelin itse ainakin perehtyä ihan jo mielenkiinnosta, mitä ne pitävät sisällään. Ja kuten tuolla heti alkuun jo totesinkin, itse tiedon määrä on aivan uskomaton, ja siihen kannattaa tosiaan perehtyä.
Perhekerho
Vanhempainnetin ohella paikka, josta löytää ihan kaiken mahdollisen. Perinteisten artikkelien yms. lisäksi sieltä löytyy kattavat tieto- ja ideapankit monenlaisiin juhliin, askarteluohjeita, paljon hauskoja ja ihastuttavia runoja ja mietelmiä aiheeseen liittyen, yms. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!Sosiaali- ja terveysministeriön opas: Imeväisikäisen lapsen ruokinta
28-sivuinen pdf-tiedosto, joka sisältää paljon hyvää tietoa vauvan imetyksestä, pulloruokinnasta, ravintolisistä sekä useita hyviä ruokaohjeita vauvan ruokien tekoon itse, ja selkeän taulukon siitä, minkä ikäiselle lapselle voi mitäkin ruoka-aineita tarjota.Minulla tämä on tulostettuna ja visusti tallessa tulevaisuutta varten, koska vaikka asia onkin nopeasti sisäistettävää ja ruokareseptit ei mitään järin mullistavia ja monimutkaisia ole, joskus kaipaa mielenvirkistämistä esimerkiksi siitä, miten sitä perus peruna-porkkana -sosetta voisi hieman monipuolistaa.
Lapsen hampaat
Tietoa odottavan äidin suunhoidosta, sekä vauvan ja lapsen hampaiden hoidosta ikäkausittain.Kestovaippayhdistys
Kestovaippailu kuulosti alkuun ainakin minun korvaani lähinnä joltain ydinfysiikkaan rinnastettavalta tieteen haaralta, mutta tämän linkin kautta sekin homma aukenee, eikä homma tunnu enää yhtään niin utopistiselta kuin alkuun, kun miettii, mitkä ihmeen osat tulevatkaan yhteen ja miten mikäkin rätti puetaan.Sivustolla kerrotaan tarkkaan vaippojen rakenteista, hoidosta, sanastosta... Kokonaisuudessaan varsin kattava ja valaiseva sivusto, jolla toimii myös oma keskustelupalsta.
Pilttipiiri
Paljon hyviä reseptejä, artikkeleja ja esimerkiksi askarteluvinkkejä, joita taidan itse jo hieman valmiiksi kokeilla, ennen kuin oma pienokaiseni on edes syntynyt - saati sen ikäinen, että ottaisi vielä osaa moisiin puuhiin. :Dtorstai 24. toukokuuta 2012
Kesän puutarhajuhliin
Kovasti jo odotan kesän puutarhajuhlia ja niiden järjestämistä - sikäli, kun saamme pihamme tämän kesän aikana sellaiseen kuntoon, että mitään puuarhajuhlia ylipäätään kehtaa järjestää. Netistä löysin lukuisia ihastuttavia ideoita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)